Tiuran Wilhelmiina
Perustiedot
Nimi, kutsumanimi: Tiuran Wilhelmiina, Helmi
Rotu, sukupuoli: suomenhevonen, tamma Syntymäaika, ikä: 12.01.2012, 20v Säkäkorkeus: 161cm Rekisterinumero: VH12-018-0996 |
Painotus: koulupainotus
Koulutustaso: Vaativa B, 90cm Omistaja: VRL-10625 Tuoja: Sonju Saavutukset: KRJ-I, Jälkeläisluokka C |
VSR Jälkeläisluokka C (myönnetty 31.10.2017)
Helmi palkittiin 15.12.2017 kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa
8 + 40 + 20 + 25 + 15 = 108 p. KRJ-I
Ihmisystävällinen ja leppoisa Wilhelmiina on Hupilan vanhin siitostamma. Lempeää Helmiä harvoin tarvitsee komentaa, mutta täysin "sieluton tapaus" se ei silti ole. Helmi on erittäin lempeä, eikä turhia hötkyile, mutta omaa myös omia jekkujaan. Se tuskin antaa kiinni laitumella ja onkin varsinainen ahmatti. Helmi on ensimmäisenä ruokajonossa ja ehdottomasti hirnuu kuuluvimmin kun jaetaan niitä kuuluisia aamukauroja.
Hoitaessa hevosta ei pahemmin tarvitse edes huomioida. Parhaiten kaikki onnistuu jos antaa Helmin vaan torkkua hiukkasen. Se ei ole moksiskaan hoitajan pyörimisestä ympärillään, ja suhtautuukin siihen lähinnä tylsistyneen välinpitämättömästi. Helmin voi huoletta jättää kaksin vaikka taaperon kanssa, se ei ikinä näyki, potke tai muutenkaan käyttäydy arvaamattomasti. Satulavyötä kiristäessä se on hieman possu sen osatessa vähän liiankin hyvin pullistelun jalon taidon, mutta muuten tamma on aina iloisena lähdössä työntekoon. Talutustilanteissa se on rauhallinen eikä säiky tai kiirehdi, oivallinen talutettava vaikka vasta-alkajalle. Kengittäjää Helmi hieman vierastaa, joten se vaatiikin kengittäjältään rauhallisuutta ja varmuutta. Jos tamma alkaa kesken kaiken kiskomaan jalkaansa pois on pysyttävä lujana mutta lempeänä, jotta Helmi tajuaa ettei tilanteessa ole minkäänlaista huolen häivää, tai tarvetta panikoida.
Ratsastaessa Helmi on jopa hiukan laiska. Kun antaa paljon pohjetta ja apuja, muistaa aktivoida menoa eikä anna tamman laiskotella, sujuu kaikki yleensä tosi hyvin. Helmiä ei säikäytä yhtään mikään, ja se onkin satapronsettisen maastovarma pakkaus. Parhaiten se toimii kouluradalla, mutta vaatii siitä huolimatta tarkat avut ja päättäväisen pohjejalan joka ei päästä suokkitammaa laiskottelemaan. Esteillä se ei pahemmin syty ja toimii alussa melkoisen hitaasti. Tällöin kannattaa pitää pintansa ja kannustaa Helmiä menemään, lopulta se hyppää ihan innollakin. Kouluratsuna tamma loistaa. Se on kuuliaisena avuille jos ratsastaja pysyy hereillä, ja toimii niin aloittelijalla kuin kilparatsastajallakin.
Kilpailupaikoilla Helmin kanssa kierrettiin sen nuoruusvuosina varsin ahkeraan, ja yhä se on vieraissa paikoissa kuin kotonaan. Tamma ei ole moksiskaan vilskeestä ja vilinästä, vaan on niin verkassa kuin radallakin rento ja letkeä, sekä helposti ratsastettavissa. Trailerissa tamma matkustaa niin fiksusti kuin vain kuvitella voi, ja yhä se toimii usein nuorempien hevosten seurana, kun niitä totutetaan matkustamaan kisapaikoille trailerin kyydissä.
Sukutaulu
i. Ulavan Eelis evm sh, trt, 163cm ei arvonimiä e. Voihelmi evm sh, vrt, 156cm ei arvonimiä |
ii. Murinan Paasi evm
sh, tprt, 162cm ei arvonimiä ie. Edelina evm sh, rt, 158cm ei arvonimiä ei. Hoon Rehentelijä evm sh, vprt, 157cm ei arvonimiä ee. Virkku-Salli evm sh, rt, 151cm ei arvonimiä |
iii. Kimuran Jummijammi evm
ei arvonimiä iie. Einon Omelia evm ei arvonimiä iei. Nekun Heijari evm ei arvonimiä iee. Maran Tuulityttö evm ei arvonimiä eii. Totilan Sulo evm ei arvonimiä eie. Aholan Wilma evm ei arvonimiä eei. Roiston Sanavapaus evm ei arvonimiä eee. Viren Vinku evm ei arvonimiä |
i. Ulavan Eelis oli nuorempana menestyksekäs kouluratsu. Se syntyi amatöörikasvattajalle tarkoituksena saada omasta, jo vanhenevasta tammasta varsa, jonka kanssa tulevaisuudessa tähdätä koulukentille. Kun tuloksena olikin odotetun tammavarsan sijasta orivarsa, oli ruunaus heti ensimmäisenä mielessä. Varsanäyttelyissä käydessään Eelis sai kuitenkin runsaasti kehuja niin rakenteestaan kuin liikkeistäänkin. Kun myös nimekkäät suomenhevoskasvattajat kehottivat rohkeasti pitämään melko hyväkäytöksisenkin orin orina, päätti Eeliksen kasvattaja ottaa riskin, ja yrittää miten elämä orivarsan kanssa lähtisi sujumaan. Kaikeksi onneksi suurikokoiseksi kasvanut Eelis oli aina todella fiksu käytökseltään, ja usein jopa lähes ruunamainen. Kun lopulta menestystä satoi myös vaativista luokista, alkoi sen omistajalle sadella kysymyksiä myös jalostuskäytöstä. Siispä Eelis astui kahtena peräkkäisenä kesänä yhteensä 10 suomenhevostammaa. Ori oli tehokas tiineyttäjä ja tuloksena olikin 9 tervettä, aikuiseksi elänyttä varsaa, viisi oria ja neljä tammaa. Sen orijälkeläiset eivät ole saaneet juurikaan varsoja, tai ne on ruunattu ennen jalostusikää, mutta emänisänä Eelis on toiminut oikein hyvin. Tummanrautias ori lopetettiin 25 vuoden iässä vanhuudenvaivojen vuoksi. Se pysyi kasvattajansa omistuksessa kuolemaansa asti.
ii. Murinan Paasi oli aikanaan suosittu jalostusori, joka jätti useamman ikäluokan verran varsoja. Nuorena se kilpaili kouluratsastuksessa lähinnä Helppo A-luokissa melko hyvällä menestyksellä. Sen varsinainen kysyntä jalostushevosena johtui sen erittäin hyvistä jalka-asennoista (ori oli kantakirjattu II-palkinnolla hyvin pistein) sekä hyväksi osoittautuneista jälkeläisistä. Orin varsoista valtaosa on menestyneitä kouluratsastuksen saralla, sekä muutama on osoittanut myös hyppykykyä. Näyttelyissäkin sen varsat ovat menestyneet, sillä ori periytti hyvää rakennettaan myös runsaasti eteenpäin. Pasiksi kutsuttu tummanpunarautias suuri ori vaihtoi omistajaa kisauransa jälkeen, kun se myytiin toiselle omistajalle jalostuskäyttöön. Siellä se sai kuitenkin viettää leppoisia eläkepäiviäkin, kunnes menehtyi 22-vuotiaana ähkyn seurauksena.
ie. Rautias suomenhevostamma Edelina syntyi harrastekasvattajalle loppukesän aurinkoisena aamuna. Se kävi nuorena muutamissa varsanäyttelyissä saaden II-palkintoja ja oikein hyviä arvosanoja. Debytoituaan helpoissa koululuokissa se laitettiin myyntiin niin kuin tarkoituksena oli aina ollutkin, ja myytiin hevosten pariin lasten saamisen jälkeen palanneelle tätiratsastajalle Jyväskylään. Omistajansa pihassa sijaitsevassa tallissa Edelinalla oli seurana myös ponivanhus, joka toimi sen omistajan lasten harrasteratsuna. Omistajansa kanssa Edelina kilpaili seura-, ja aluetason koulukilpailuissa paikoin hyvilläkin prosenteilla viistoistavuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa jalkavaivoista kärsinyt tamma siirtyi kevyempään käyttöön lähinnä maastoköpöttelyyn ja kevyeeseen ratsasteluun. Tässä vaiheessa sen omistaja tekikin päätöksen varsan teettämisestä. Ensikertalaisena kasvatuksen saralla Edelinan omistaja sai apua tamman kasvattajalta, ja yhdessätuumin oriksi valittiin hyvistä jaloistaan ja pitkästä kisaurastaan tunnettu Murinan Paasi. Seuraavana kesänä Edelina varsoi orivarsan, joka jäikin kasvamaan samaan kotiin emänsä kanssa. Edelina jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi, joten sen silloin kaksivuotias varsa jäi tamman ainoaksi.
e. Voihelmi oli kaunis vaalea suomenhevostamma. Emänpuolelta lähinnä ravisukuinen tamma oli tehty alusta asti ratsuksi, ja se myytiinkin viisivuotiaana aloittelevalle suomenhevoskasvattajalle. Ravitaustastaan huolimatta Voihelmi omasi kolme hyvää askellajia, sekä oikein miellyttävän rakenteen. Se kantakirjattiin kuusivuotiaana hyvin pistein II-palkinnolle ratsusuunnalle, ja kilpaili sen jälkeen muutaman kauden kouluratsastuksessa. Kahdeksanvuotiaana Voihelmi varsoi ensimmäisen varsansa, pitkäjalkaisen rautiaan orivarsan. Varsa oli erittäin lupaava, ja myytinkin heti vieroituksen jälkeen kouluhevosprojektiksi Keski-Suomeen. Esikoisvarsansa jälkeen Voihelmi keskittyikin lähinnä jalostukseen, ja saikin kaikenkaikkiaan viisi varsaa uransa aikana. Wilhelmiina oli Voihelmen toiseksiviimeinen varsa. Viimeistä varsaa tehtäessä Voihelmen tiinehdyttämisessä alkoi olla ongelmia, mistä syystä se ei enää seuraavana kesänä tiinehtynyt. Seuraavanakin kesänä vielä yritettiin muutamaan kiimaan, mutta kun tulosta ei tullut silloin 16-vuotiaaksi kääntynyt tamma pääsi eläkkeelle varsantekopuuhista. Se myytiin lopulta harrasteratsuksi maastokäyttöön ja pieneen koulukisailuun, ja siinä kodissa se saikin olla kuolemaansa saakka. Voihelmi menehtyi 23-vuotiaana vanhuuden vaivoihin.
ei. Hoon Rehentelijä oli korskea ja komea suomenhevonen, joka oli erityisen tunnettu hyvistä askeleistaan. Melko vaikealuontoisena hevosena se kuitenkin tarvitsi ratsastajakseen ammattilaisen. Kaikeksi onneksi ”Teppo” sai omistajakseen pitkän linjan suomenhevoskasvattajan, joka kilpailutti sitä ammattikuskin alla usean kauden ajan. Ori myös kantakirjattiin hyvin pistein, ja se astui kilpailu-uransa ohessa monta kautta. Vaikean luonteensa vuoksi se ei kuitenkaan ollut jokaisen tätiratsastajan varsan unelmaisä, joten sitä käytettiinkin lähinnä erittäin tasaisille ja hyväluontoisille tammoille. Näistä yhdistelmistä syntyi kuitenkin melko selväpäisiä hevosia, eikä ori tuntunut periyttävän hankalaa luonnettaan ainakaan kovin vahvasti eteenpäin. Sen sijaan liikkeitään ori kyllä periytti, ja se saikin jopa ravisukuisten tammojen kanssa oikein kompakteja kouluhevosvarsoja. Teppo lopetettiin 23-vuotiaana pitkään jatkuneen sairastelun johdosta. Se jätti jälkeensä 24 varsaa, joista valtaosa oli tammoja.
ee. Virkku-Salli oli täysin ravisukuinen tamma, joka varsana myös itse starttasi ravikilpailuissa. Kun menestystä ei juurikaan tullut ja Salli hylättiin useasti liikojen laukkojen takia, se myytiin melko halvalla eteenpäin. Tamma päätyi projektiksi kokeneelle hevosihmiselle, joka ihastui Sallin lempeään ja helppoon luonteeseen. Yhteistyöhaluisuutensa vuoksi Sallin ratsukoulutus sujui oikein nopeasti, ja se osoittautuikin ratsupuolelle paljon sopivammaksi. Sillä ei ollut liikaa menohaluja, ja laukkakin oli ravisukuiselle ihan kelvollinen. Sallin omistaja kilpaili sillä parhaimmillaan aluetason helppo B-luokkia. Sen omistaja teki päätöksen varsotuksesta ihastuttuaan koulukilpailuissa näyttävään ja korskeaan Hoon Rehentelijään. Koska ori oli jättänyt selväpäisten tammojen kanssa oikein kelpoja varsoja aiemminkin, astutus sovittiin ja jäätiin jännittämään millainen yksilö sieltä syntyisikään. Toiveissa oli emäänsä tasokkaampi, mutta isäänsä helpompi kouluratsu, ja sellainen sieltä syntyikin. Varsalle löytyi ostaja, ja Salli teki sen jälkeen myös kaksi muuta varsaa, toinen myös Hoon Rehentelijästä, ja toinen hieman tasaisemmasta kouluorista. Salli lopetettiin 24-vuotiaana, kun sen hampaat alkoivat mennä melko huonoon kuntoon vanhuuden vuoksi.
ii. Murinan Paasi oli aikanaan suosittu jalostusori, joka jätti useamman ikäluokan verran varsoja. Nuorena se kilpaili kouluratsastuksessa lähinnä Helppo A-luokissa melko hyvällä menestyksellä. Sen varsinainen kysyntä jalostushevosena johtui sen erittäin hyvistä jalka-asennoista (ori oli kantakirjattu II-palkinnolla hyvin pistein) sekä hyväksi osoittautuneista jälkeläisistä. Orin varsoista valtaosa on menestyneitä kouluratsastuksen saralla, sekä muutama on osoittanut myös hyppykykyä. Näyttelyissäkin sen varsat ovat menestyneet, sillä ori periytti hyvää rakennettaan myös runsaasti eteenpäin. Pasiksi kutsuttu tummanpunarautias suuri ori vaihtoi omistajaa kisauransa jälkeen, kun se myytiin toiselle omistajalle jalostuskäyttöön. Siellä se sai kuitenkin viettää leppoisia eläkepäiviäkin, kunnes menehtyi 22-vuotiaana ähkyn seurauksena.
ie. Rautias suomenhevostamma Edelina syntyi harrastekasvattajalle loppukesän aurinkoisena aamuna. Se kävi nuorena muutamissa varsanäyttelyissä saaden II-palkintoja ja oikein hyviä arvosanoja. Debytoituaan helpoissa koululuokissa se laitettiin myyntiin niin kuin tarkoituksena oli aina ollutkin, ja myytiin hevosten pariin lasten saamisen jälkeen palanneelle tätiratsastajalle Jyväskylään. Omistajansa pihassa sijaitsevassa tallissa Edelinalla oli seurana myös ponivanhus, joka toimi sen omistajan lasten harrasteratsuna. Omistajansa kanssa Edelina kilpaili seura-, ja aluetason koulukilpailuissa paikoin hyvilläkin prosenteilla viistoistavuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa jalkavaivoista kärsinyt tamma siirtyi kevyempään käyttöön lähinnä maastoköpöttelyyn ja kevyeeseen ratsasteluun. Tässä vaiheessa sen omistaja tekikin päätöksen varsan teettämisestä. Ensikertalaisena kasvatuksen saralla Edelinan omistaja sai apua tamman kasvattajalta, ja yhdessätuumin oriksi valittiin hyvistä jaloistaan ja pitkästä kisaurastaan tunnettu Murinan Paasi. Seuraavana kesänä Edelina varsoi orivarsan, joka jäikin kasvamaan samaan kotiin emänsä kanssa. Edelina jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi, joten sen silloin kaksivuotias varsa jäi tamman ainoaksi.
e. Voihelmi oli kaunis vaalea suomenhevostamma. Emänpuolelta lähinnä ravisukuinen tamma oli tehty alusta asti ratsuksi, ja se myytiinkin viisivuotiaana aloittelevalle suomenhevoskasvattajalle. Ravitaustastaan huolimatta Voihelmi omasi kolme hyvää askellajia, sekä oikein miellyttävän rakenteen. Se kantakirjattiin kuusivuotiaana hyvin pistein II-palkinnolle ratsusuunnalle, ja kilpaili sen jälkeen muutaman kauden kouluratsastuksessa. Kahdeksanvuotiaana Voihelmi varsoi ensimmäisen varsansa, pitkäjalkaisen rautiaan orivarsan. Varsa oli erittäin lupaava, ja myytinkin heti vieroituksen jälkeen kouluhevosprojektiksi Keski-Suomeen. Esikoisvarsansa jälkeen Voihelmi keskittyikin lähinnä jalostukseen, ja saikin kaikenkaikkiaan viisi varsaa uransa aikana. Wilhelmiina oli Voihelmen toiseksiviimeinen varsa. Viimeistä varsaa tehtäessä Voihelmen tiinehdyttämisessä alkoi olla ongelmia, mistä syystä se ei enää seuraavana kesänä tiinehtynyt. Seuraavanakin kesänä vielä yritettiin muutamaan kiimaan, mutta kun tulosta ei tullut silloin 16-vuotiaaksi kääntynyt tamma pääsi eläkkeelle varsantekopuuhista. Se myytiin lopulta harrasteratsuksi maastokäyttöön ja pieneen koulukisailuun, ja siinä kodissa se saikin olla kuolemaansa saakka. Voihelmi menehtyi 23-vuotiaana vanhuuden vaivoihin.
ei. Hoon Rehentelijä oli korskea ja komea suomenhevonen, joka oli erityisen tunnettu hyvistä askeleistaan. Melko vaikealuontoisena hevosena se kuitenkin tarvitsi ratsastajakseen ammattilaisen. Kaikeksi onneksi ”Teppo” sai omistajakseen pitkän linjan suomenhevoskasvattajan, joka kilpailutti sitä ammattikuskin alla usean kauden ajan. Ori myös kantakirjattiin hyvin pistein, ja se astui kilpailu-uransa ohessa monta kautta. Vaikean luonteensa vuoksi se ei kuitenkaan ollut jokaisen tätiratsastajan varsan unelmaisä, joten sitä käytettiinkin lähinnä erittäin tasaisille ja hyväluontoisille tammoille. Näistä yhdistelmistä syntyi kuitenkin melko selväpäisiä hevosia, eikä ori tuntunut periyttävän hankalaa luonnettaan ainakaan kovin vahvasti eteenpäin. Sen sijaan liikkeitään ori kyllä periytti, ja se saikin jopa ravisukuisten tammojen kanssa oikein kompakteja kouluhevosvarsoja. Teppo lopetettiin 23-vuotiaana pitkään jatkuneen sairastelun johdosta. Se jätti jälkeensä 24 varsaa, joista valtaosa oli tammoja.
ee. Virkku-Salli oli täysin ravisukuinen tamma, joka varsana myös itse starttasi ravikilpailuissa. Kun menestystä ei juurikaan tullut ja Salli hylättiin useasti liikojen laukkojen takia, se myytiin melko halvalla eteenpäin. Tamma päätyi projektiksi kokeneelle hevosihmiselle, joka ihastui Sallin lempeään ja helppoon luonteeseen. Yhteistyöhaluisuutensa vuoksi Sallin ratsukoulutus sujui oikein nopeasti, ja se osoittautuikin ratsupuolelle paljon sopivammaksi. Sillä ei ollut liikaa menohaluja, ja laukkakin oli ravisukuiselle ihan kelvollinen. Sallin omistaja kilpaili sillä parhaimmillaan aluetason helppo B-luokkia. Sen omistaja teki päätöksen varsotuksesta ihastuttuaan koulukilpailuissa näyttävään ja korskeaan Hoon Rehentelijään. Koska ori oli jättänyt selväpäisten tammojen kanssa oikein kelpoja varsoja aiemminkin, astutus sovittiin ja jäätiin jännittämään millainen yksilö sieltä syntyisikään. Toiveissa oli emäänsä tasokkaampi, mutta isäänsä helpompi kouluratsu, ja sellainen sieltä syntyikin. Varsalle löytyi ostaja, ja Salli teki sen jälkeen myös kaksi muuta varsaa, toinen myös Hoon Rehentelijästä, ja toinen hieman tasaisemmasta kouluorista. Salli lopetettiin 24-vuotiaana, kun sen hampaat alkoivat mennä melko huonoon kuntoon vanhuuden vuoksi.
Jälkeläiset
s. 06.03.2014, t. Hupilan Wiljariina, i. Risteri
s. 20.12.2015, o. Hupilan Vihtori KRJ-I, SV-I, KTK-II, i. Risteri
s. 16.12.2015, t. Hupilan Lempilapsi KRJ-I, i. Sinikummun Taapero
s. 31.01.2016, t. Hupilan Vesseliina, i. Eri-Vesseli
s. 16.10.2017, o. Hupilan Werneri, i. Urbaanilegenda
s. 20.12.2015, o. Hupilan Vihtori KRJ-I, SV-I, KTK-II, i. Risteri
s. 16.12.2015, t. Hupilan Lempilapsi KRJ-I, i. Sinikummun Taapero
s. 31.01.2016, t. Hupilan Vesseliina, i. Eri-Vesseli
s. 16.10.2017, o. Hupilan Werneri, i. Urbaanilegenda
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset 58kpl ERJ:n alaiset sijoitukset 00kpl
05.03.2012 kutsu VaB 5/60
21.02.2013 kutsu VaB 3/60 21.02.2013 kutsu VaB 7/60 18.02.2013 kutsu VaB 7/60 12.02.2013 kutsu VaB 6/60 10.02.2013 kutsu VaB 7/60 08.02.2013 kutsu VaB 6/60 06.02.2013 kutsu VaB 4/60 05.02.2013 kutsu VaB 3/60 07.02.2013 kutsu VaB 3/40 04.02.2013 kutsu VaB 6/40 12.02.2013 kutsu VaB 3/40 04.02.2013 kutsu VaB 2/40 19.01.2013 kutsu VaB 5/40 21.12.2012 kutsu VaB 2/50 29.12.2012 kutsu VaB 7/60 25.12.2012 kutsu VaB 1/30 21.12.2012 kutsu VaB 4/30 09.12.2012 kutsu VaB 3/30 09.12.2012 kutsu VaB 1/50 08.12.2012 kutsu VaB 6/50 05.12.2012 kutsu VaB 4/50 27.11.2012 kutsu VaB 4/60 13.12.2012 kutsu VaB 1/40 12.12.2012 kutsu VaB 2/40 06.12.2012 kutsu VaB 2/40 05.12.2012 kutsu VaB 6/40 |
02.12.2012 kutsu VaB 5/40
05.12.2012 kutsu VaB 4/30 03.12.2012 kutsu VaB 2/40 03.12.2012 kutsu VaB 5/30 22.11.2012 kutsu VaB 5/30 22.11.2012 kutsu VaB 4/40 22.11.2012 kutsu VaB 5/50 18.11.2012 kutsu VaB 7/50 17.11.2012 kutsu VaB 5/50 03.11.2012 kutsu VaB 6/50 06.11.2012 kutsu VaB 6/40 02.11.2012 kutsu VaB 3/50 10.11.2012 kutsu VaB 1/50 09.11.2012 kutsu VaB 7/50 08.11.2012 kutsu VaB 4/50 07.11.2012 kutsu VaB 5/50 05.11.2012 kutsu VaB 5/50 17.10.2012 kutsu VaB 1/60 16.10.2012 kutsu VaB 1/60 14.10.2012 kutsu VaB 4/60 05.09.2012 kutsu VaB 5/50 07.09.2012 kutsu VaB 1/60 06.09.2012 kutsu VaB 6/60 26.08.2012 kutsu VaB 1/60 25.08.2012 kutsu VaB 1/60 24.08.2012 kutsu VaB 3/60 30.05.2012 kutsu VaA 2/50 29.05.2012 kutsu VaB 5/30 27.05.2012 kutsu VaB 3/50 58 |
10.01.2013 kutsu 90cm 1/36
07.01.2013 kutsu 90cm 4/36 05.01.2013 kutsu 90cm 4/36 04.01.2013 kutsu 90cm 5/36 02.01.2013 kutsu 90cm 1/36/ 21.12.2012 kutsu 90cm 1/50 15.12.2012 kutsu 90cm 4/50 25.12.2012 kutsu 50cm 5/100 20.12.2012 kutsu 50cm 2/100 23.12.2012 kutsu 90cm 2/40 21.12.2012 kutsu 90cm 5/40 20.12.2012 kutsu 90cm 3/40 17.12.2012 kutsu 90cm 2/40 06.12.2012 kutsu 90cm 1/60 08.12.2012 kutsu 90cm 4/50 04.12.2012 kutsu 90cm 2/50 02.12.2012 kutsu 90cm 3/40 01.12.2012 kutsu 90cm 2/40 18.11.2012 kutsu 90cm 4/40 21.11.2012 kutsu 90cm 5/40 25.08.2012 kutsu 90cm 3/40 25.08.2012 kutsu 70cm 6/40 24.08.2012 kutsu 90cm 6/40 19.08.2012 kutsu 90cm 3/50 KERJ:n alaiset sijoitukset 26.11.2012 kutsu tutustumis 6/36 11.11.2012 kutsu tutustumis 6/36 26.11.2012 kutsu tutustumis 1/26 04.11.2012 kutsu tutustumis 3/9 01.12.2012 kutsu tutustumis 5/35 20 |
Päiväkirja
31.10.2017
Kun Jenkkilässä juhlittiin Halloween-yötä, meillä nostettiin lasit kuohuvaa kattoon Tiuran Wilhelmiinan jälkeläisluokituksen kunniaksi. Hupilan tällä hetkellä vanhimmalle elossa olevalle suomenhevostammalle oli viikko takaperin anottu sähköpostitse VSR:ltä Jälkeläisluokka C-arvoa sen jälkeläisten menestyksen johdosta. Aamulla meinasi kahvit mennä omistajalta väärään kurkkuun, kun sähköpostitse oli tullut vastaus, ja onnittelut uuden arvon johdosta. Helmi on täten myös Repen jälkeen ensimmäinen muussa kuin kantakirjaustilaisuudessa palkinnon saanut suomenhevonen, joten tämä päivä jää varmasti Hupilan historiikkiin oikein erityisen merkityksellisenä. Asiaan tietysti kuului että ihmisten kuohuvan lisäksi ostettiin heinänhakureissulla myös uusi porkkanasäkki, josta osansa sai tuore palkittu ja sen pariviikkoinen orivarsa. Hupilan Werneriin kohdistui lisäpaineita tämän arvonimen myötä, toivo tietysti oli että se yltäisi aikanaan jopa kantakirjatun isoveljensä, Hupilan Vihtorin saavutuksiin saakka. Juurikin Vihtorin haalimat arvonimet olivat olleet avainasemassa, kun Helmin jalostusarvosteluluokkaa oli lähdetty tutkimaan. Punarautias orivarsa kasvoi päivä päivältä vahvemmaksi ja ylväämmäksi, se veteli tarhassa hurjaa rallia ollakseen niin nuori varsa. Myöskään muutamaa päivää aiemmin satanut ensilumi ei ollut pientä orivarsaa haitannut, emä tosin olisi arvostanut entistä enemmän sisällä oloa, varsaa ei lumi ja pakkanen tuntunut hetkauttavan sitten pätkääkään. Vanha Helmi tuntuikin olevan välillä helisemässä vilkkaan orivarsansa kanssa, kaikeksi onneksi meillä Hupilassa oli myös muita nuoria varsoja, joista Werneri sai vähän hurjapäisempääkin leikkiseuraa. Eiköhän me Helmille sallita sen vanhuudenväsymys, onhan se meille antanut niin paljon.
16.10.2017
Pitkä odotus sai päätöksensä tänään, kun tallin vanhin siitostamma Helmi varsoi viimeiseksi jäävän varsansa. Kotiinjäävää jälkeläistä oli tästä tammasta odotettu pitkään, mutta sen aiemmille varsoille oli löydetty niin loistavat kodit, ettei niitä oltu raaskittu kotiin jättää. Tämä päätös oli kyllä kannattanutkin, sillä tamman jälkikasvu oli menestynyt niin kilparadoilla kuin näyttelyissäkin suunnattoman hyvin. Helmin ensimmäinen orivarsa oli palkittu niin KRJ-I, kuin myös kantakirjan toisella palkinnolla. Myös sen tammajälkeläinen, Hupilan Lempilapsi oli menestynyt KRJ-I palkinnon myötä, vaikka se olikin menehtynyt pian sen jälkeen, vain viisitoistavuotiaana. Helmin viimeistä varsomista valvottiin tarkkaan, olihan se ehtinyt jo kunnioitettavaan kahdenkymmenen vuoden ikään. Monta varsaa tehnyt tamma tiesi kuitenkin mitä teki, ja kaikki sujui kuin oppikirjassa konsanaan. Helmi varsoi komean ja pitkäjalkaisen punaisen orivarsan, jonka isänä oli uusin jalostusorimme Urbaanilegenda. Punarautias orivarsa nimettiin Helmin varsoille tutun W-kirjain teeman mukaisesti Hupilan Werneriksi, ja se saisi tamman viimeisenä varsana jäädä meille Hupilaan kasvamaan. Vanhempiensa esimerkin mukaisesti siitä toivotaan heidän työnsä jatkajaa kouluradoille, ehkä jopa vaativaan asti, joita Helmikin nuorempana kilpaili. Toinen orivarsan tulevaisuudensuunnitelma liittyi näyttelyiden saralle, olihan sen isä niissä menestynyt ja Helmin aiemmatkin varsat olivat loistaneet niissä edukseen. Nyt viimeisen varsomisen jälkeen Helmi saa keskittyä viettämään leppoisia eläkepäiviä, ja jonkin ajan kuluttua se tullaan näyttämään vielä KRJ laatuarvostelussa, josta toivon mukaan saadaan loppusilaus tamman upealle elämälle.
Kouluvalmennus, valmentajana SV
Helmi laukkasi isolla ympyrällä hiukan ponnettomasti. "Käytä vaikka raippaa takasilla, mutta lisää puhtia on saatava. Voisit laukata vähän reippaammin muutaman kierroksen, jotta Helmi heräisi tuosta horroksesta", neuvoin. Penelopeia korjasi virheensä jäädä matkustelemaan, ja pian vanhempi suokkitamma laukkasi varsin kaunista, etenevää laukkaa. "Hyvä! Voit ottaa käyntiin, niin selitän tehtävän. Tulet tuolta kulmasta pohkeenväistöä maneesin keskipisteeseen saakka, kuljet hetken suoraan ja väistät takaisin uralle, nostaen kulmassa vastalaukan. Jatka laukkaa seuraavan pitkän sivun puoleenväliin ja ota sitten käyntiin sekä tule tehtävä uudelleen", neuvoin. Ratsukko aloitti tehtävän muutaman minuutin kävelyn jälkeen. Penelopeia rakensi käynnin aktiiviseksi takajaloista ja lähti väistättämään. "Väistössä hevosen tulee liikkua melko hitaasti, mutta nyt Helmi on lähinnä laiska. Yritä saada se työskentelemään vatsalihaksillaan, pää ei saa nousta ylös kuin hirvellä. Noin, hyvä!" ohjeistin seuraten silmä tarkkana Penelopeian ratsastusta. "Muista vaihtaa asetus, ennen kuin lähdet väistättämään Helmiä takaisin uralle. Hyvä, noin!" Vastalaukka nousi hyvin, mutta hiukan liian myöhään. "Valmistele nosto paremmin, niin laukka nousee oikeaan aikaan." Toinen yritys sujui paljon paremmin. Toistimme saman tehtävän toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen ratsukko sai tulla parit laukanvaihtotreenit kahdeksikon avulla. "Hienoa, hyvin ratsastettu. Nyt voimmekin lopettaa, kiitos valmennuksesta!" kehuin lopuksi. "Voit ravailla hetken itsenäisesti ja ottaa sen jälkeen käyntiin, pyri rentouttamaan Helmiä kaulastaan, se kulki koko tunnin hiukan jännittyneenä."
20.06.2014
Wilhelmiina on ollut meillä melkein vuoden, ja mitä, emme ole kirjoittaneet päiväkirjaa! Sen voin ainakin sanoa, että neitokainen on kehittynyt oikein taitavaksi kouluratsuksi. Aamun treeneissä neiti liikkui erityisen elegantisti ja kantoi itsensä alusta asti hyvin. Se oli meille tullessaan usein laiskemmalla päällä eikä aina jaksanut panna parastaan, mutta nykyään saamme nauttia tästä piinkovasta kouluratsumoodista lähes päivittäin. Ei sillä, Wilma on yhä ihanainen höpönassu itsensä, joka ilahduttaa meitä omistajia päivä päivältä enemmän. En malta odottaa että tamma saadaan kantavaksi ensimmäisestä varsastaan, sillä siitä varsasta tulee oikea superhevonen!
16.05.2013
Tänään saapui Hupilaan uutta tammaverta. Oripojat ainakin olivat innoissaan kun kiimainen suokkitamma talutettiin talliin, mutta onneksi ei sattunut sen enempää. Oma tähtiorimme Risteri saa astua Helmin myöhemmin, ja tarkoitus olisi käyttää sitä myös muutamalla ulkopuolisella orilla. Helmi on oikein mukava tamma joka tuo kivasti uutta verta kasvattien keskelle, varsinkin kun molemmat aiemmat siitostammat ovat Rajattoman kasvatteja. Koulutreeni meni meidän osalta hyvin. Helmi tuntui alla mukavalta ja eteenpäinpyrkivältäkin sitten hetken kuluttua. Veikkaampa että tamma tulee saamaan meiltä mukavan uuden kodin.
Kun Jenkkilässä juhlittiin Halloween-yötä, meillä nostettiin lasit kuohuvaa kattoon Tiuran Wilhelmiinan jälkeläisluokituksen kunniaksi. Hupilan tällä hetkellä vanhimmalle elossa olevalle suomenhevostammalle oli viikko takaperin anottu sähköpostitse VSR:ltä Jälkeläisluokka C-arvoa sen jälkeläisten menestyksen johdosta. Aamulla meinasi kahvit mennä omistajalta väärään kurkkuun, kun sähköpostitse oli tullut vastaus, ja onnittelut uuden arvon johdosta. Helmi on täten myös Repen jälkeen ensimmäinen muussa kuin kantakirjaustilaisuudessa palkinnon saanut suomenhevonen, joten tämä päivä jää varmasti Hupilan historiikkiin oikein erityisen merkityksellisenä. Asiaan tietysti kuului että ihmisten kuohuvan lisäksi ostettiin heinänhakureissulla myös uusi porkkanasäkki, josta osansa sai tuore palkittu ja sen pariviikkoinen orivarsa. Hupilan Werneriin kohdistui lisäpaineita tämän arvonimen myötä, toivo tietysti oli että se yltäisi aikanaan jopa kantakirjatun isoveljensä, Hupilan Vihtorin saavutuksiin saakka. Juurikin Vihtorin haalimat arvonimet olivat olleet avainasemassa, kun Helmin jalostusarvosteluluokkaa oli lähdetty tutkimaan. Punarautias orivarsa kasvoi päivä päivältä vahvemmaksi ja ylväämmäksi, se veteli tarhassa hurjaa rallia ollakseen niin nuori varsa. Myöskään muutamaa päivää aiemmin satanut ensilumi ei ollut pientä orivarsaa haitannut, emä tosin olisi arvostanut entistä enemmän sisällä oloa, varsaa ei lumi ja pakkanen tuntunut hetkauttavan sitten pätkääkään. Vanha Helmi tuntuikin olevan välillä helisemässä vilkkaan orivarsansa kanssa, kaikeksi onneksi meillä Hupilassa oli myös muita nuoria varsoja, joista Werneri sai vähän hurjapäisempääkin leikkiseuraa. Eiköhän me Helmille sallita sen vanhuudenväsymys, onhan se meille antanut niin paljon.
16.10.2017
Pitkä odotus sai päätöksensä tänään, kun tallin vanhin siitostamma Helmi varsoi viimeiseksi jäävän varsansa. Kotiinjäävää jälkeläistä oli tästä tammasta odotettu pitkään, mutta sen aiemmille varsoille oli löydetty niin loistavat kodit, ettei niitä oltu raaskittu kotiin jättää. Tämä päätös oli kyllä kannattanutkin, sillä tamman jälkikasvu oli menestynyt niin kilparadoilla kuin näyttelyissäkin suunnattoman hyvin. Helmin ensimmäinen orivarsa oli palkittu niin KRJ-I, kuin myös kantakirjan toisella palkinnolla. Myös sen tammajälkeläinen, Hupilan Lempilapsi oli menestynyt KRJ-I palkinnon myötä, vaikka se olikin menehtynyt pian sen jälkeen, vain viisitoistavuotiaana. Helmin viimeistä varsomista valvottiin tarkkaan, olihan se ehtinyt jo kunnioitettavaan kahdenkymmenen vuoden ikään. Monta varsaa tehnyt tamma tiesi kuitenkin mitä teki, ja kaikki sujui kuin oppikirjassa konsanaan. Helmi varsoi komean ja pitkäjalkaisen punaisen orivarsan, jonka isänä oli uusin jalostusorimme Urbaanilegenda. Punarautias orivarsa nimettiin Helmin varsoille tutun W-kirjain teeman mukaisesti Hupilan Werneriksi, ja se saisi tamman viimeisenä varsana jäädä meille Hupilaan kasvamaan. Vanhempiensa esimerkin mukaisesti siitä toivotaan heidän työnsä jatkajaa kouluradoille, ehkä jopa vaativaan asti, joita Helmikin nuorempana kilpaili. Toinen orivarsan tulevaisuudensuunnitelma liittyi näyttelyiden saralle, olihan sen isä niissä menestynyt ja Helmin aiemmatkin varsat olivat loistaneet niissä edukseen. Nyt viimeisen varsomisen jälkeen Helmi saa keskittyä viettämään leppoisia eläkepäiviä, ja jonkin ajan kuluttua se tullaan näyttämään vielä KRJ laatuarvostelussa, josta toivon mukaan saadaan loppusilaus tamman upealle elämälle.
Kouluvalmennus, valmentajana SV
Helmi laukkasi isolla ympyrällä hiukan ponnettomasti. "Käytä vaikka raippaa takasilla, mutta lisää puhtia on saatava. Voisit laukata vähän reippaammin muutaman kierroksen, jotta Helmi heräisi tuosta horroksesta", neuvoin. Penelopeia korjasi virheensä jäädä matkustelemaan, ja pian vanhempi suokkitamma laukkasi varsin kaunista, etenevää laukkaa. "Hyvä! Voit ottaa käyntiin, niin selitän tehtävän. Tulet tuolta kulmasta pohkeenväistöä maneesin keskipisteeseen saakka, kuljet hetken suoraan ja väistät takaisin uralle, nostaen kulmassa vastalaukan. Jatka laukkaa seuraavan pitkän sivun puoleenväliin ja ota sitten käyntiin sekä tule tehtävä uudelleen", neuvoin. Ratsukko aloitti tehtävän muutaman minuutin kävelyn jälkeen. Penelopeia rakensi käynnin aktiiviseksi takajaloista ja lähti väistättämään. "Väistössä hevosen tulee liikkua melko hitaasti, mutta nyt Helmi on lähinnä laiska. Yritä saada se työskentelemään vatsalihaksillaan, pää ei saa nousta ylös kuin hirvellä. Noin, hyvä!" ohjeistin seuraten silmä tarkkana Penelopeian ratsastusta. "Muista vaihtaa asetus, ennen kuin lähdet väistättämään Helmiä takaisin uralle. Hyvä, noin!" Vastalaukka nousi hyvin, mutta hiukan liian myöhään. "Valmistele nosto paremmin, niin laukka nousee oikeaan aikaan." Toinen yritys sujui paljon paremmin. Toistimme saman tehtävän toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen ratsukko sai tulla parit laukanvaihtotreenit kahdeksikon avulla. "Hienoa, hyvin ratsastettu. Nyt voimmekin lopettaa, kiitos valmennuksesta!" kehuin lopuksi. "Voit ravailla hetken itsenäisesti ja ottaa sen jälkeen käyntiin, pyri rentouttamaan Helmiä kaulastaan, se kulki koko tunnin hiukan jännittyneenä."
20.06.2014
Wilhelmiina on ollut meillä melkein vuoden, ja mitä, emme ole kirjoittaneet päiväkirjaa! Sen voin ainakin sanoa, että neitokainen on kehittynyt oikein taitavaksi kouluratsuksi. Aamun treeneissä neiti liikkui erityisen elegantisti ja kantoi itsensä alusta asti hyvin. Se oli meille tullessaan usein laiskemmalla päällä eikä aina jaksanut panna parastaan, mutta nykyään saamme nauttia tästä piinkovasta kouluratsumoodista lähes päivittäin. Ei sillä, Wilma on yhä ihanainen höpönassu itsensä, joka ilahduttaa meitä omistajia päivä päivältä enemmän. En malta odottaa että tamma saadaan kantavaksi ensimmäisestä varsastaan, sillä siitä varsasta tulee oikea superhevonen!
16.05.2013
Tänään saapui Hupilaan uutta tammaverta. Oripojat ainakin olivat innoissaan kun kiimainen suokkitamma talutettiin talliin, mutta onneksi ei sattunut sen enempää. Oma tähtiorimme Risteri saa astua Helmin myöhemmin, ja tarkoitus olisi käyttää sitä myös muutamalla ulkopuolisella orilla. Helmi on oikein mukava tamma joka tuo kivasti uutta verta kasvattien keskelle, varsinkin kun molemmat aiemmat siitostammat ovat Rajattoman kasvatteja. Koulutreeni meni meidän osalta hyvin. Helmi tuntui alla mukavalta ja eteenpäinpyrkivältäkin sitten hetken kuluttua. Veikkaampa että tamma tulee saamaan meiltä mukavan uuden kodin.
Hevosen kuvat (C) ransu.kuvat.fi