Teinirinsessa
Perustiedot
Nimi ja kutsumanimi: Teinirinsessa, Rinsessa
Rotu ja sukupuoli: suomenhevonen, tamma Syntymäaika ja ikä: 15.11.2012, 15-vuotias Säkäkorkeus, väri: 152cm, rautias Rekisterinumero: VH12-018-0342 |
Painotus: painottunut kouluratsastukseen
Koulutustaso: he A, 80cm Omistaja: Penelopeia VRL-10625 Kasvattaja: Reijo Kaarna, Suomi Saavutukset: KRJ-II, Jälkeläisluokka C |
Rinsessa palkittiin 15.12.2017 kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa
Pistein 6,5 + 40 + 17 + 20 + 15 = 98,5 p. KRJ-II
VSR Jälkeläisluokka C (myönnetty 19.12.2017)
Ennen meille saapumistaan Rinsessa oli ehtinyt kiertää nuoresta iästään huolimatta jo useammassa kodissa. Kasvattajaltaan sen osti eräs nainen, jonka tarkoitus oli aloittaa tamman kanssa kilpaileminen helpoissa kouluratsastusluokissa. Valitettavasti ongelmia yhteiselossa ilmeni nopeasti, kun nuori ja vielä melko raaka tamma ei ollutkaan aivan sitä mitä melko kokematon omistaja oli odottanut. Teurasauton sijasta tamma onneksi päätyi Viision Suomenhevostallille, jossa se ratsutettiin asianmukaisesti. Uuden omistajansa kanssa tamma kilpaili menestyksekkäästi, ja ehti jopa varsoa ennen kuin talli laittoi pillit pussiin ja hevoset myyntiin. Sieltä minä Rinsessan nappasin, uudeksi siitostammaksi Hupilaan.
Hoitotilanteissa Rinsessa on erittäin lempeä ja hyväkäytöksinen. Sen nimi ei kuvailekaan tamman luonnetta millään tavalla, sillä raudikko on asiallinen eikä lainkaan tammamainen. Kiltteyden lisäksi suomenhevonen on myös oikein hellyydenkipeä, ja Rinsessa suorastaan rakastaakin paijauksia ja huomiota. Sen kanssa voi siis huoletta viettää pidemmänkin harjailutuokion. Uteliaana hevosena Rinsessa on kuitenkin aina tutkimassa kaikki paikat, mukaan lukien hoitajansa taskunpohjat. Herkut se haistaa kauempaakin, ja onkin melkoinen kerjääjä mitä tulee makupaloihin. Harvemmin sille viitsii sanoa ei, ja se saakin kerjättyä herkkupaloja joskus jopa vähän liian usein. Talutus ja siirtymätilanteet sujuvat rutiinilla. Rinsessa ei ole lainkaan poukkoilevaa tyyppiä, vaan se osaa kulkea asiallisesti taluttajansa vierellä myös herkullisten ruohomättäiden ohitse. Kiima-aikaankaan se ei ole erityisen ärsyttävä, vaan osaa myös hormonihöyryjen läpi toimia asianmukaisella tavalla. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat myös tammalle tuttu näky, eikä sen kanssa aiheudu minkäänlaisia ongelmia. Tamma on vieraitakin kohtaan positiivisella tavalla utelias, ja antaa käsitellä helposti.
Ratsuna Rinsessa on herkkä ja kuuliainen. Se on melko herkkä suuhun kohdistuvalle paineelle, mistä johtuen sitä ihannetapauksessa tulisikin ratsastaa melko kevyellä ohjastuntumalla ja istuntaa käyttäen. Tamma on kuitenkin tarkka, ja tekee pienetkin hienosäädöt hyvin pelkällä kevyellä painoavulla. Rinsessalla on ilmavat ja kepeänoloiset askeleet, joita on helppo lisätä ja koota. Sen ravissa on riittävästi jousia helppo A tasolle, ja laukassa on selvä pyörivä tahti. Myös perstuntuma tamman liikkeisiin on miellyttävä, sen kanssa voi vaivatta humputella vaikka ilman satulaa. Esteradalla tamma ei välttämättä ole parhaimmillaan, mutta se yrittää aina täysillä ja suurella sydämellä. Pienet kavaletit se yrittääkin melko tyylipuhtaasti, vasta riman noustessa sen puutteellinen kapasiteetti ja tekniikka tulevat esille. Varmajalkaisena ja monipuolisena suomenhevosen perikuvana Rinsessa on omiaan myös maastoratsastukseen. Se kulkee hyvin jonossa niin edessä, keskellä kuin peränpitäjänäkin, eikä lähde harhailemaan omille teilleen. Laukkapätkillä, varsinkin sänkipellolla se kuitenkin innostuu yleensä ihan kunnolla, ja muutaman kerran se on esitellyt myös komeita ilopukkeja. Siitä huolimatta sen kanssa käydään perinteisillä peltoralleilla joka syksy, sillä onhan se vauhti välillä ihan mukava juttu.
Kisapaikoilla Rinsessa on yhtä asiallinen kuin kotitallillaankin, ja se on aina ollut myös viisas ja helppo kuljetettava. Rinsessa lastautuu yleensä melko nopeasti, eikä arkaile yksinkään kuljettamista. Sen voi kuitenkin huoletta kuljettaa myös muiden hevosten kanssa samaan aikaan, ja sopiikin vaikka nuoren hevosen matkustuskumppaniksi sen ensimmäisillä treenikerroilla
Jälkikasvu
s. 20.05.2012 o. Vitsiniekasta VIIS i. Veikan Vitsaus
s. 01.02.2014 t. Hupilan Pilviprinsessa i. Risteri
s. 18.08.2017 o. Hupilan Mallasprinssi i. Mallasarpa
s. 01.02.2014 t. Hupilan Pilviprinsessa i. Risteri
s. 18.08.2017 o. Hupilan Mallasprinssi i. Mallasarpa
Sukututkimus
i. Touhotus evm sh, prt, 152cm ei arvonimiä e. Lakkaprinsessa evm sh, rt, 155cm ei arvonimiä |
ii. Teppo-Temppuilija evm
sh, rt, 162cm ei arvonimiä ie. Touhoriina evm sh, rt, 150m ei arvonimiä ei. Kasperi evm sh, rt, 160cm ei arvonimiä ee. Blondi Prinsessa evm sh, prt, 152cm ei arvonimiä |
iii. Ville-Petteri evm
ei arvonimiä iie. Pimu Liinaevm ei arvonimiä iei. Jättipotti evm ei arvonimiä iee. Tiinun Veena evm ei arvonimiä eii. Santeri evm ei arvonimiä eie. Mariina evm ei arvonimiä eei. Ransu-Ronsu evm ei arvonimiä eee. Lyyti evm ei arvonimiä |
isä Touhotus, on 152-senttinen komistus punarautiaalla karvapeitteellä. Aikoinaan kouluradoilta tämä ori on napsinut lukemattomat määrät sijoituksia eikä esteradoillakaan (80 cm) huonosti mennyt. Näyttelykehistä on käyty hakemassa muutamia sertejä ja kantakirjaan Touhotus hyväksyttiin toiselle palkinnolle. Menestystä siis riitti ja hyvän luonteensakin puolesta se oli oiva otus jalostuskäyttöön. Jälkeläisiä tällä moniosaajalla on peräti 26 kappaletta, joista osa kilpailee aktiivisesti koulu- tai esteradoilla, osa on puolestaan harrasteratsuina jossain päin Suomea.
isänisä, Teppo-Temppuilija, tutummin vain Teppo, oli suurikokoinen suomenhevos-ori. Rakenteeltaan tämä oli lähes täydellinen. Esteradoilla Teppo oli aikoinaan hyvinkin tuttu näky ja liki joikainen piireissä pyörinyt ihminen tiesi heti, kenestä on kyse. Ori hyppäsi parhaillaan jopa 120 cm ratoja ja palkintokaappiakin on jouduttu useaan otteeseen laajentamaan menestyksen vuoksi. Kantakirjatulla orilla on jälkeläisiä tiettävästi ainakin 59 kappaletta.
isänemä, Touhoriina, oli 150 cm korkea kauniin rautias suomenhevonen, joka nuorempana starttasi muutamissa ravilähdöissä, mutta vaihtoi sitten myöhemmin lajinsa esteratsuksi, jossa menestyikin huomattavasti paremmin. Aluetasolla 80-90 cm luokkia hypännyt tamma oli luonteeltaan erityisen reipas ja lämminsydäminen. Se oli lempeä kaikille vauvasta vaariin eikä kenelläkään ollut koskaan mitään pahaa sanottavaa neidistä. Tamma varsoi viisi kertaa, yhden kuolleena ja loput neljä elossa. Riina menehtyi ähkyyn 23-vuotiaana.
Emä, Lakkaprinsessa, oli kuvankaunis, vaaleanrautias liinakko. Luonteeltaan se oli hieman ailahtelevainen, mutta kuitenkin täysin siedettävä. Ärsyttävinä piirteinä tammassa pidettiin tylsyyteen temppuilua, joka ilmeni hoitajan näykkimisellä sekä harjapakin viskelynä, mikäli oli karsinassa vapaana hoitotoimenpiteiden aikana. Kouluradoilla Lakkaprinsessa kilpailu helppoja luokkia kohtalaisesti menestyen ja hyppäsi hieman paremmin menestyen 80 cm rataesteitä. Startattiimpa tamman kanssa muutamia kertoja maastoesteilläkin, joista se puolestaan napsi jokaisella kerralla palkintopokaalin matkaansa, 2/3 kerrasta sen kultaisen. Jälkeläisiä tälle tammalle siunaantui peräti 7 kappaletta.
Emänisä, Kasperi, oli suurikokoinen ori. Se oli sellainen oman tiensä kulkija, teki asiat omalla tavallaan. Kouluradoilla se kävi muutamia kertoja pyörähtämässä, mutta eipä sillä kärsivällisyys riittänyt niin hidastempoiseen toimintaan. Rataesteillä meni jo hieman paremmin, mutta parhaiten ori niitti menestystä maastoesteillä. Rakenteellisesti Kassu oli varsin hyvännäköinen, mutta kantakirjauksen lisäksi sitä ei juurikaan näyttelykehissä nähty. Kantakirjaan ori hyväksyttiin toiselle palkinnolle. Siitosorina Kassu toimi useita vuosia ja siittikin lukemattomia tammoja. Viimeisimmän tiedon mukaan orilla on peräti 120 jälkeläistä.
Emänemä, Blondi Prinsessa, ei varsinaisesti ollut pieni korkeutensa puolesta, mutta siro rakenne loi illuusion pienestä ja pippurisesta tammasta. Luonteeltaan tämä oli toisinaan hieman äkkipikainnen ja malttamaton, mutta oikeanlaisella käsittelyllä sen kanssa pärjäsi. Tamma vaihtoi nuoruudessaan kotia useaan otteeseen, kunnes löysi sen oman ihmisensä vasta 12-vuotiaana. Tamma koitti kilpailemista useiden eri ratsastajien kanssa, mutta vasta tämän viimeisimmän omistajan kanssa löytyi yhteinen sävel ja lyhyt kilpaura esteradoilla oli valmis alkamaan. Muutaman vuoden kisaura päättyi kuitenkin loukkaantumiseen ja tamma pääsi viettämään leppoistaa elämää pienellä yksityistallilla Keski-Suomessa. Blondi sai kolme varsaa, kaksi tammaa ja yhden orin, joista kaikki ovat saaneet hieman paremmat lähtökohdat elämillensä ja löytäneet heti alkuun pysyvät kodit. Luonteeltaankin jälkeläiset ovat huomattavasti tasaisempia kuin emänsä.
Sukuselvityksestä kiitos Nenna!
Kilpailukalenteri
46 sijoitusta KRJ:n alaisista koulukilpailuista:
18.15.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 4/60 19.05.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 3/60 01.07.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 2/60 02.07.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 4/60 03.07.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 2/60 05.07.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 5/60 06.07.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 3/60 08.07.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 6/50 08.07.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 2/60 14.07.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 1/40 17.7.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 4/40 06.08.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 8/80 16.10.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 2/40 17.10.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 3/40 19.10.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 4/40 14.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 7/60 12.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 3/50 14.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 1/50 13.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 3/50 14.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 2/50 16.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 2/50 18.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 1/50 21.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 3/40 |
05.12.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 5/30
25.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 1/50 27.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 4/40 21.11.2012 KRJ kutsu, Helppo A - 7/60 23.04.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 8/80 02.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 4/80 27.04.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 3/40 30.04.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 1/40 03.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 9/87 24.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 5/40 22.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 5/30 25.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 5/30 25.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 3/30 29.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 4/30 30.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 1/30 24.05.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 1/60 09.12.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 6/50 09.12.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 5/50 11.12.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 2/50 14.12.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 6/50 16.12.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 7/50 16.12.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 1/50 18.12.2013 KRJ kutsu, Helppo A - 4/50 |
Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset
18.8.2017: Tervetuloa maailmaan, pikkuprinssi!
Pitkä odotus palkittiin vihdoin, kun ultrassa oli viime syksynä näkynyt pienen hevosvarsan alku. Rinsessa oli varsonut aiemmin kahdesti ja tiinehtynyt tällöin ongelmitta, mutta kolmannen varsan kohdalla tamma pisti meidät odottamaan. Rinsessaa yritettiin astuttaa useamman kerran, mutta kun tulosta ei syntynyt, päätettiin sulhastakin varmuuden vuoksi vaihtaa. Ensimmäisellä yrittämällä Mallasarpa-nimisen suokkiorinkaan kanssa ei tärpännyt, mutta kaikeksi onneksi toinen kerta tuotti tulosta, ja ultrasta lähdettiin hymy herkässä. Ja vihdoin, tänä sateisena elokuisena aamuna odotti minua aamutallissa erittäin toivottu ja iloinen yllätys. Rinsessan karsinaan oli yön aikana ilmestynyt terve, pitkäjalkainen ja ryhdikäs liinakko orivarsa. Vielä illalla ei Rinsessa ollut näyttänyt mitään suurempia varsomisen merkkejä, joten valvontakameroitakaan ei oltu yöllä osattu kytätä. Onneksi kokenut varsoja oli hoitanut homman kunnialla kotiin, eikä ihmisen avulle olisi ollutkaan minkäänlaista tarvetta. Pikkuprinssi oli löytänyt mitä ilmeisemmin ongelmitta tiensä myös ruuan luokse, sillä se imi tyytyväisenä tamman nisiä minun tullessa talliin. Orivarsalle oli jo keksitty nimikin odotusajan aikana, ja Hupilan Mallasprinssi sopi ponipojalle onneksi kuin nakutettu! Näillä näkymin tämä varsa saa jäädä meille Hupilaan kasvamaan, ja ajan kanssa pääsee jatkamaan emänsä sukulinjoja meidän tallimme sisällä. Varsalle meillä on suuret odotukset, toivomme siitä vähintäänkin yhtä hyvää kouluratsua, kuin mikä emänsä on osoittanut olevansa.
7.1.2016: Ratsutus, kirjoittanut Neiti X
Rinsessa saapui vieraalle tallille läpiratsastukseen varhain pakkasaamuna. Trailerista peruutti ulos sympaattinen ja utelias suomenhevonen, joka halusi innokkaasti tutustua vieraaseen ympäristöön. Ohjasin tamman omistajineen talliin, jossa hevonen laitettiin kuntoon ja jossa vaihdoimme ratsuttajan ja omistajan kesken sanoja tamman menneisyydestä sekä tämän hetken ongelmakohdista. Kun Rinsessa oli saatu varustettua, suuntasimme tallikäytävän toiseen päähän, josta pääsi suoraan maneesiin. Rinsessa oli ihanan rennoin fiiliksin, eikä jaksanut kummastella vierasta ympäristöä ja sen hevosia.
Tehtyäni muutaman käyntikierroksen jalan maneesissa, pysäytin tamman maneesin keskelle ja kipusin sen kyytiin. Lähdin taivuttelemaan hevosta eteen-alas muodossa laajalla kahdeksikolla suuntaa vaihdellen kaikissa askellajeissa. Vain suunnanmuutokset saivat hevosen hieman jännittymään ja nousemaan eteen-alas muodosta hetkellisesti ylös, mutta koska hevonen suoritti muuten letkein ja rennoin mielin, lähdin pikkuhiljaa ratsastamaan Rinsessaa kohti työskentelymuotoa.
Alkuverryttelyn jälkeen lähdin ratsastamaan pitkällä sivulla avotaivutus - voltti - sulkutaivutus tehtävää, sillä halusin jumpata hevosen aavistuksen kireitä kylkiä. Avotaivutuksessa liioittelin asetusta, jolloin pääsin vaikuttamaan kokonaisvaltaisemmin kylkiin. Voltilla puolestaan pääsin suoristamaan hevosen kaulaa, jonka jälkeen taivutin sitä rohkeasti ennen volttia jatkaakseni siitä suoraan sulkutaivutukseen. Avotaivutus tuntui olevan Rinsessalle helppoa ja mielekästä, mutta voltilla se tahtoi jäädä makaamaan lapojensa päälle. Sama toistui sulkutaivutuksessa - hieman jäykät kyljet veivät Rinsessan mukavuusalueen ulkopuolelle, jonka johdosta hevonen yritti kiermurrella itsensä sulkutaivutuksesta ulos. Annoin hevoselle aikaa tottua liikkeeseen palkitsemalla sen muutaman hyvän askeleen jälkeen suoristuksella, mutta pikkuhiljaa aloin myös vaatimaan lisää.
Ajan ja toistojen myötä Rinsessa alkoi vetristymään kyljistään, joka johti hevosen tyytyväisyyteen. Toistin tehtävän käynnin lisäksi sekä ravissa että muutaman askeleen sarjoissa laukassa - vaikka laukkatyöskentely oli Rinsessalle hankalaa, se suoritti tehtävää mielellään ymmärtäessään, että tehtävästä pääsee ulos muutaman hyvän askeleen jälkeen.
Avo- ja sulkutaivutusten jälkeen ratsastin hevosella lisää ravia ja laukkaa erilaisia kiemurauria tehden sekä suuntaa vaihdellen. Tässä halusin, että hevonen pysyy rentona sekä uskaltaa asettua ja taipua rehellisemmin uuteen suuntaan. Alkuverryttelyn hetkellisestä epätasaisuudesta ei ollut enää tietoakaan: Vetristyneet kyljet ja työskentelymuoto olivat auttaneet hevosta rentoutumaan ja tukeutumaan ratsastajaan.
Ratsuttajan loppukommentti: Rinsessa vaikuttaa oikein miellyttävältä suomenhevoselta, jolla on suuri motivaatio tehdä ihmisen kanssa yhteistyötä. Hevonen reagoi terävästi istunta-apuihin, mutta on aavistuksen jäykkä kyljistään. Kotiläksyksi paljon notkistavia jumppia, kuten erilaisia kaarevia uria, avo- ja sulkutaivutuksia, vasta- ja myötäasetusten vaihtelua ympyrällä ja niin edelleen.
28.12.2015: Kouluvalmennus, kirjoittanut Ellen H
Rinsessa ja Penelopeia saapuivat kentälle vauhdikkaasti. "Pruut, pruut", kuului naikkosen suusta. "Tää on vähän vilkkaalla päällä", Penelopeia naurahti tamman selästä. "Alkuverkatkaa te ihan rauhassa, mä kattelen sillä aikaa sivummalla", kehotin ratsukkoa työntekoon. Rinsessalla oli siistit, hallitut ja kookkaat liikkeet, ehkä jopa aavistuksen lennokkaat. Meno näytti kuitenkin hyvältä ja hallitulta. Kun alkuverkat oli verkattu, aloitimme varsinaisen valmennuksen. Rinsessa ja Penelopeia pääsivät harjoittelemaan koottua ravia ja sitemmin ympyrällä avo -ja sulkutaivutuksia. Molemmat sujuivat hyvin. Välillä Penelopeia joutui tekemään pidätteitä eteenpäin rynnivän tamman kanssa, mutta neiti asettui lopuksi ratsastajan tahtoon ja kuunteli varsin kuuliaisesti, mitä selässä istuva ihminen pyysi. Laukassa työstimme tällä kertaa laukannostoja käynnistä ja pysähdyksestä sekä laukanvaihtoja ruohonjuuritasolla. Molemmat sujuivat hienosti. Hieno parivaljakko, teistä varmasti vielä kuullaan!
14.9.2015: Kouluvalmennus, kirjoittanut Otterley
Penelopeian ja Rinsessan kanssa keskityimme tänään valmennuksessa ihan perusratsastukseen, mikä sopikin hyvin pitkän joululoman jälkeen. Penelopeia oli jo ehtinyt verrytellä Rinsessaa jonkin aikaa valmiiksi ja kyselinkin ratsastajalta, miltä tamma tänään tuntui. Penelopeia kerto, että Rinsessa reagoi apuihin hieman hitaanpuoleisesti, joten päätimme paneutua tähän ongelmaan. Aloitimme valmennuksen keskiympyrällä, missä kuitenkin taivuttamisen sijasta oli tarkoitus pitää hevonen suorana ohjan ja pohkeen avulla. Niinpä varsinkin ulko-ohjan tuki oli tärkeää pitää koko ajan hyvänä. Pyysin Penelopeiaa tekemään aktiivisesti ja jopa hieman liioitellen puolipidätteitä, jotta Rinsessa aktivoituisi paremmin takaa. Tärkeää oli pienen pidätteen jälkeen keskittyä erityisesti eteenpäin pyytävään apuun, mikä saikin helposti istuntaan reagoivan Rinsessan ottamaan paremmin takajalat käyttöönsä.
Seuraavaksi jatkoimme suoralla uralla siirtymisiä tehden ja samalla myös Rinsessaa taivutellen. Ensin teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä ja sitten ravin ja laukan välillä. Kun nämä sujuivat ongelmitta ja Rinsessa terävöityi koko ajan, oli aika kokeilla siirtymisiä käynnin ja laukan välillä. Varsinkin siirryttäessä laukasta takaisin käyntiin, Penelopeia tukeutui turhan paljon ohjaan, mikä sai Rinsessan jännittymään. Niinpä käskinkin ratsastajaa keskittymään pidätettä tehdessään enemmän istunnan tiivistämiseen kuin ohjista vetämiseen. Tämä auttoi ja lopulta laukasta käyntiinkin siirtymiset sujuivat rennosti. Valmennuksen aikana Rinsessa oli alkanut reagoida selvästi nopeammin ja käyttää itseään aktiivisemmin, joten olimme päässyt tavoitteeseemme. Niinpä annoinkin hyvillä mielin Penelopeian aloittaa loppuverryttelyt ja antaa Rinsessan rentoutua kaikessa rauhassa eteen ja alas suurilla raviympyröillä.
Pitkä odotus palkittiin vihdoin, kun ultrassa oli viime syksynä näkynyt pienen hevosvarsan alku. Rinsessa oli varsonut aiemmin kahdesti ja tiinehtynyt tällöin ongelmitta, mutta kolmannen varsan kohdalla tamma pisti meidät odottamaan. Rinsessaa yritettiin astuttaa useamman kerran, mutta kun tulosta ei syntynyt, päätettiin sulhastakin varmuuden vuoksi vaihtaa. Ensimmäisellä yrittämällä Mallasarpa-nimisen suokkiorinkaan kanssa ei tärpännyt, mutta kaikeksi onneksi toinen kerta tuotti tulosta, ja ultrasta lähdettiin hymy herkässä. Ja vihdoin, tänä sateisena elokuisena aamuna odotti minua aamutallissa erittäin toivottu ja iloinen yllätys. Rinsessan karsinaan oli yön aikana ilmestynyt terve, pitkäjalkainen ja ryhdikäs liinakko orivarsa. Vielä illalla ei Rinsessa ollut näyttänyt mitään suurempia varsomisen merkkejä, joten valvontakameroitakaan ei oltu yöllä osattu kytätä. Onneksi kokenut varsoja oli hoitanut homman kunnialla kotiin, eikä ihmisen avulle olisi ollutkaan minkäänlaista tarvetta. Pikkuprinssi oli löytänyt mitä ilmeisemmin ongelmitta tiensä myös ruuan luokse, sillä se imi tyytyväisenä tamman nisiä minun tullessa talliin. Orivarsalle oli jo keksitty nimikin odotusajan aikana, ja Hupilan Mallasprinssi sopi ponipojalle onneksi kuin nakutettu! Näillä näkymin tämä varsa saa jäädä meille Hupilaan kasvamaan, ja ajan kanssa pääsee jatkamaan emänsä sukulinjoja meidän tallimme sisällä. Varsalle meillä on suuret odotukset, toivomme siitä vähintäänkin yhtä hyvää kouluratsua, kuin mikä emänsä on osoittanut olevansa.
7.1.2016: Ratsutus, kirjoittanut Neiti X
Rinsessa saapui vieraalle tallille läpiratsastukseen varhain pakkasaamuna. Trailerista peruutti ulos sympaattinen ja utelias suomenhevonen, joka halusi innokkaasti tutustua vieraaseen ympäristöön. Ohjasin tamman omistajineen talliin, jossa hevonen laitettiin kuntoon ja jossa vaihdoimme ratsuttajan ja omistajan kesken sanoja tamman menneisyydestä sekä tämän hetken ongelmakohdista. Kun Rinsessa oli saatu varustettua, suuntasimme tallikäytävän toiseen päähän, josta pääsi suoraan maneesiin. Rinsessa oli ihanan rennoin fiiliksin, eikä jaksanut kummastella vierasta ympäristöä ja sen hevosia.
Tehtyäni muutaman käyntikierroksen jalan maneesissa, pysäytin tamman maneesin keskelle ja kipusin sen kyytiin. Lähdin taivuttelemaan hevosta eteen-alas muodossa laajalla kahdeksikolla suuntaa vaihdellen kaikissa askellajeissa. Vain suunnanmuutokset saivat hevosen hieman jännittymään ja nousemaan eteen-alas muodosta hetkellisesti ylös, mutta koska hevonen suoritti muuten letkein ja rennoin mielin, lähdin pikkuhiljaa ratsastamaan Rinsessaa kohti työskentelymuotoa.
Alkuverryttelyn jälkeen lähdin ratsastamaan pitkällä sivulla avotaivutus - voltti - sulkutaivutus tehtävää, sillä halusin jumpata hevosen aavistuksen kireitä kylkiä. Avotaivutuksessa liioittelin asetusta, jolloin pääsin vaikuttamaan kokonaisvaltaisemmin kylkiin. Voltilla puolestaan pääsin suoristamaan hevosen kaulaa, jonka jälkeen taivutin sitä rohkeasti ennen volttia jatkaakseni siitä suoraan sulkutaivutukseen. Avotaivutus tuntui olevan Rinsessalle helppoa ja mielekästä, mutta voltilla se tahtoi jäädä makaamaan lapojensa päälle. Sama toistui sulkutaivutuksessa - hieman jäykät kyljet veivät Rinsessan mukavuusalueen ulkopuolelle, jonka johdosta hevonen yritti kiermurrella itsensä sulkutaivutuksesta ulos. Annoin hevoselle aikaa tottua liikkeeseen palkitsemalla sen muutaman hyvän askeleen jälkeen suoristuksella, mutta pikkuhiljaa aloin myös vaatimaan lisää.
Ajan ja toistojen myötä Rinsessa alkoi vetristymään kyljistään, joka johti hevosen tyytyväisyyteen. Toistin tehtävän käynnin lisäksi sekä ravissa että muutaman askeleen sarjoissa laukassa - vaikka laukkatyöskentely oli Rinsessalle hankalaa, se suoritti tehtävää mielellään ymmärtäessään, että tehtävästä pääsee ulos muutaman hyvän askeleen jälkeen.
Avo- ja sulkutaivutusten jälkeen ratsastin hevosella lisää ravia ja laukkaa erilaisia kiemurauria tehden sekä suuntaa vaihdellen. Tässä halusin, että hevonen pysyy rentona sekä uskaltaa asettua ja taipua rehellisemmin uuteen suuntaan. Alkuverryttelyn hetkellisestä epätasaisuudesta ei ollut enää tietoakaan: Vetristyneet kyljet ja työskentelymuoto olivat auttaneet hevosta rentoutumaan ja tukeutumaan ratsastajaan.
Ratsuttajan loppukommentti: Rinsessa vaikuttaa oikein miellyttävältä suomenhevoselta, jolla on suuri motivaatio tehdä ihmisen kanssa yhteistyötä. Hevonen reagoi terävästi istunta-apuihin, mutta on aavistuksen jäykkä kyljistään. Kotiläksyksi paljon notkistavia jumppia, kuten erilaisia kaarevia uria, avo- ja sulkutaivutuksia, vasta- ja myötäasetusten vaihtelua ympyrällä ja niin edelleen.
28.12.2015: Kouluvalmennus, kirjoittanut Ellen H
Rinsessa ja Penelopeia saapuivat kentälle vauhdikkaasti. "Pruut, pruut", kuului naikkosen suusta. "Tää on vähän vilkkaalla päällä", Penelopeia naurahti tamman selästä. "Alkuverkatkaa te ihan rauhassa, mä kattelen sillä aikaa sivummalla", kehotin ratsukkoa työntekoon. Rinsessalla oli siistit, hallitut ja kookkaat liikkeet, ehkä jopa aavistuksen lennokkaat. Meno näytti kuitenkin hyvältä ja hallitulta. Kun alkuverkat oli verkattu, aloitimme varsinaisen valmennuksen. Rinsessa ja Penelopeia pääsivät harjoittelemaan koottua ravia ja sitemmin ympyrällä avo -ja sulkutaivutuksia. Molemmat sujuivat hyvin. Välillä Penelopeia joutui tekemään pidätteitä eteenpäin rynnivän tamman kanssa, mutta neiti asettui lopuksi ratsastajan tahtoon ja kuunteli varsin kuuliaisesti, mitä selässä istuva ihminen pyysi. Laukassa työstimme tällä kertaa laukannostoja käynnistä ja pysähdyksestä sekä laukanvaihtoja ruohonjuuritasolla. Molemmat sujuivat hienosti. Hieno parivaljakko, teistä varmasti vielä kuullaan!
14.9.2015: Kouluvalmennus, kirjoittanut Otterley
Penelopeian ja Rinsessan kanssa keskityimme tänään valmennuksessa ihan perusratsastukseen, mikä sopikin hyvin pitkän joululoman jälkeen. Penelopeia oli jo ehtinyt verrytellä Rinsessaa jonkin aikaa valmiiksi ja kyselinkin ratsastajalta, miltä tamma tänään tuntui. Penelopeia kerto, että Rinsessa reagoi apuihin hieman hitaanpuoleisesti, joten päätimme paneutua tähän ongelmaan. Aloitimme valmennuksen keskiympyrällä, missä kuitenkin taivuttamisen sijasta oli tarkoitus pitää hevonen suorana ohjan ja pohkeen avulla. Niinpä varsinkin ulko-ohjan tuki oli tärkeää pitää koko ajan hyvänä. Pyysin Penelopeiaa tekemään aktiivisesti ja jopa hieman liioitellen puolipidätteitä, jotta Rinsessa aktivoituisi paremmin takaa. Tärkeää oli pienen pidätteen jälkeen keskittyä erityisesti eteenpäin pyytävään apuun, mikä saikin helposti istuntaan reagoivan Rinsessan ottamaan paremmin takajalat käyttöönsä.
Seuraavaksi jatkoimme suoralla uralla siirtymisiä tehden ja samalla myös Rinsessaa taivutellen. Ensin teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä ja sitten ravin ja laukan välillä. Kun nämä sujuivat ongelmitta ja Rinsessa terävöityi koko ajan, oli aika kokeilla siirtymisiä käynnin ja laukan välillä. Varsinkin siirryttäessä laukasta takaisin käyntiin, Penelopeia tukeutui turhan paljon ohjaan, mikä sai Rinsessan jännittymään. Niinpä käskinkin ratsastajaa keskittymään pidätettä tehdessään enemmän istunnan tiivistämiseen kuin ohjista vetämiseen. Tämä auttoi ja lopulta laukasta käyntiinkin siirtymiset sujuivat rennosti. Valmennuksen aikana Rinsessa oli alkanut reagoida selvästi nopeammin ja käyttää itseään aktiivisemmin, joten olimme päässyt tavoitteeseemme. Niinpä annoinkin hyvillä mielin Penelopeian aloittaa loppuverryttelyt ja antaa Rinsessan rentoutua kaikessa rauhassa eteen ja alas suurilla raviympyröillä.
Kuvat (C) Elisapi, MariH ja ransu.kuvat.fi