Risteri
Perustiedot
Nimi, kustumanimi: Risteri, Repe
Rotu, sukupuoli: suomenpienhevonen, ori Syntymäaika, ikä: 05.05.2011, 25v Säkäkorkeus: 140cm Rekisterinumero: VH11-018-1315 |
Painotus: yleispainotus
Koulutustaso: Helppo B, 70cm Omistaja: Penelopeia, VRL-10625 Tuoja: Toffe (VRL-09182) Saavutukset: KTK-III, SLA-II, YLA2 |
Repe palkittiin suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa 15.04.2013 palkinnolla pistein: 16 + 10 + 16 + 20 + 12 = SLA-II
Repe palkittiin Toukokuun 2013 yleislaatuarvostelutilaisuudessa pistein 34p + 38p + 19p + 35p = YLA2
Repe hyväksyttiin kantakirjaan Joulukuun 2013 orien erikoiskantakirjaustilaisuudessa pistein 16 + 18 + 17 + 17 = 68p KTK-III
Erinomaiset tyypit ja leimat, pitkä runko, painunut selkä, laskeva lautanen, pitkä säkä, kaula liittyy melko alas runkoon
Yleisesti Repe on reipas ja mukava harrasteori. Sen kanssa on mukava kilpailla pienemmissä luokissa, ja tottelevaisen luonteensa takia loistava jalostukseen. Ei orimainen, lukuunottamatta tammoille hirnuilua ja muille oreille isottelua. Vaikkei tämä vaatimaton hevonen olekkaan kapasiteetiltaan mitenkään erityinen, siltä löytyy luontaista karismaa, ja kykyä valloittaa ihminen kuin ihminen totaalisesti.
Kouluratsastus menee ihan kivasti, perus helppoa b:tä ja mukavat askellajit. Ravi tuppaa välillä olemaan tönkköä, mutta mitä pitemmin alkulämmitellään, sitä paremmin Repe liikkuu. Siksi Repeä ei koskaan saa alkaa treenata ennen kuin on lämmitellyt vähintään sen vartin, sillä muuten ei ori anna kaikkea, mihin pystyisi. Askellajeista mukavin on ehkäpä Repen pyötivä, ja lennokas laukka. Siihen on mukava mukautua, eikä se pompota yhtään. Pohkeenväistöt sujuvat yleensä koululiikkeistä parhaiten Repeltä. Esteillä Repe on kuuliainen ja reipas, mutta tarvitsee toisinaan myös paljon pidätteitä. Hevonen hyppää ratana noin 70cm, eikä siksi ole ehkä kuitenkaan parhaita esteratsujani. Repellä on hienoa hypätä esteitä, sillä ori yleensä aina panee parastaan, eikä lähes milloinkaan kiellä, vaan hyppää urheasti vaikka paikoiltaan.
Hoitaessa oria on mukava käsitellä, vaikka orimaisia piirteitä löytyykin. Jos käytävälle talutetaan tamma, saattaa ori hosuessaan talloa varpaillesi, mikä ei kyllä tunnu ainakaan hyvältä. Yleensä Repe silti tyytyy vain välillä vilkuilemaan ulos, ja muuten vain lepäämään. Oria voi harjata kaikenlaisilla harjoilla, juuriharjasta dandyyn, eikä mikään haittaa. Kavioiden nostaminen luonnistuu myös, kunhan osaa varoa ettei vahingossa Repe tipauta kaviotaan varpaittesi päälle. Suihkutilanteista ori nauttii, ja suorastaan rakastaa kaikenlaista veteen liittyvää puuhastelua. Jos oria käy uittamassa, voi tuottaa hankaluuksia saada sitä enään kuivalle maalle takaisin, kun on kerran päässyt nauttimaan viileästä polskuttelusta.
Kouluratsastus menee ihan kivasti, perus helppoa b:tä ja mukavat askellajit. Ravi tuppaa välillä olemaan tönkköä, mutta mitä pitemmin alkulämmitellään, sitä paremmin Repe liikkuu. Siksi Repeä ei koskaan saa alkaa treenata ennen kuin on lämmitellyt vähintään sen vartin, sillä muuten ei ori anna kaikkea, mihin pystyisi. Askellajeista mukavin on ehkäpä Repen pyötivä, ja lennokas laukka. Siihen on mukava mukautua, eikä se pompota yhtään. Pohkeenväistöt sujuvat yleensä koululiikkeistä parhaiten Repeltä. Esteillä Repe on kuuliainen ja reipas, mutta tarvitsee toisinaan myös paljon pidätteitä. Hevonen hyppää ratana noin 70cm, eikä siksi ole ehkä kuitenkaan parhaita esteratsujani. Repellä on hienoa hypätä esteitä, sillä ori yleensä aina panee parastaan, eikä lähes milloinkaan kiellä, vaan hyppää urheasti vaikka paikoiltaan.
Hoitaessa oria on mukava käsitellä, vaikka orimaisia piirteitä löytyykin. Jos käytävälle talutetaan tamma, saattaa ori hosuessaan talloa varpaillesi, mikä ei kyllä tunnu ainakaan hyvältä. Yleensä Repe silti tyytyy vain välillä vilkuilemaan ulos, ja muuten vain lepäämään. Oria voi harjata kaikenlaisilla harjoilla, juuriharjasta dandyyn, eikä mikään haittaa. Kavioiden nostaminen luonnistuu myös, kunhan osaa varoa ettei vahingossa Repe tipauta kaviotaan varpaittesi päälle. Suihkutilanteista ori nauttii, ja suorastaan rakastaa kaikenlaista veteen liittyvää puuhastelua. Jos oria käy uittamassa, voi tuottaa hankaluuksia saada sitä enään kuivalle maalle takaisin, kun on kerran päässyt nauttimaan viileästä polskuttelusta.
Sukuselvitys
i. Ristipoika evm sph, prt, 145cm ei arvonimiä e. Anelmiina evm sph, prt, 140cm ei arvonimiä |
ii. Nappisilmä evm
sph, tprt, 145cm ei arvonimiä ie. Herttuatar evm sph, prt, 147cm ei arvonimiä ei. Lurjustelija evm sh, rt, 155cm ei arvonimiä ee. Alma evm sph, prt, 140cm ei arvonimiä |
iii. Arvoitus evm
ei arvonimiä iie. Tuuletar evm ei arvonimiä iei. Pokemon evm ei arvonimiä iee. Rakkaus-Pakkaus evm ei arvonimiä eii. Ohikulkija evm ei arvonimiä eie. Elin evm ei arvonimiä eei. Mahti-Poika evm ei arvonimiä eee. Miisa evm ei arvonimiä |
, i. Ristipoika on eloisa suomenpienhevonen, väriltään komean liekehtivä punarautias. Se menestyi aikoinaan hyvin esteradoilla 80cm luokissa ja näyttelyissä. Ristipoika ei ollut mitenkään hirveän hankala, mutta siltä löytyi kyllä orimaisuutta ihan reilusti. Ristipoika oli ratsuna varsin reipas, ei koskaan yhtään laiska tai muutenkaan tuntiponimainen. Ristis viettää eläkepäiviä Uotilassa, Saarelan Tallilla missä hän vaikutti vielä muutama vuosi sitten myös jalostukseen. Ristipoika sai siitosurallaan 10 varsaa, jotka menestyivät hyvin pienemmillä esteradoilla.
ii. Nappisilmä oli erittäin komea pienhevosherra, jolla tosiaan oli aikamoiset nappisilmät. Se sulatti usean tuomarin sydämmet ja saavuttikin Muotovalio-arvonimen alta aikayksikön. Tummanpunarautias komistus kilpaili myös erilaisissa ratsastusluokissa, niin esteillä kuin koulussakin. Ori oli luonteeltaan oikea herrasmies, mutta tammoja ei edes Nappi voinut vastustaa. Ori nukkui pois rauhallisesti omalla laitumellaan 30 vuoden iässä.
ie. Herttuatar oli koulutamma henkeen ja vereen. Se kilpaili useissa Helppo A ja Vaativa B luokissa menestyksekkäästi. Se ja omistaja kiersivät myös erillaisissa näyttelyissä, ihan suhteellisen hyvällä menestyksellä. Herttuatar oli luonteeltaan joskus hankalaksikin heittytyvä erittäin tempperamenttinen ja dramaattinen suomenpienhevonen. Se sai mukavan määrän jälkeläisiä jalostusurallaan, ja vaihtoi omistajaa vain kahdesti, kasvattajalta uuteen kotiin varsana. Viimeiset elinvuotensa hän vietti omistajalla jolla oli ollut varsasta saakka. Herttuatar lopetettiin vanhuuden vaivojen takia 32 vuotiaan kunnioitettavassa iässä.
e. Anelmiina on erittäin pieni jopa pienhevoseksi, mutta sitäkin mukavampi. Se ei osoittanut koskaan äkäisyyden merkkejä, eikä vielä tänäkään päivänä ole potkaissut ketään ihmistä. Se oli erityisesti kouluhevonen, mutta kilpaili myös esteluokissa, tosin vain 50cm korkeudessa, onhan tamma vain 140cm korkea itsekkin. Anelmiina periyttää jälkeläisilleen mukavaa luonnetta, ei niinkään mitään kamalaa kisakapasiteettiä. Tamma vaikuttaa tällä hetkellä jalostukseen kasvattajallaan Lahdessa, ja tähän mennessä tamma on saaut yhteensä 4 tammavarsaa sekä 3 orivarsaa.
ei. Lurjustelija, täysikokoinen suomenhevosori, oli varsinaisesti juuri sellainen kuin nimestä käy ilmi. Se ei ollut ilkeä, mutta oikea jekkukuningas. Jokapäivälle oli oma jekkunsa ja hoitajilla alkoivat hiuksetkin jo harmaantua siinä rytinässä kun Lurjus lähti lipettiin avoimesta karsinan ovesta. Ori kilpaili esteratsastuksessa satunnaisesti sijoittuen, mutta pääosin oli Lurjus näyttelyhevonen. Se saikin varsin hienoja tuloksia ja hänet kantakirjattiin 2 palkinnolla. Ori jätti jälkeensä 8 jälkeläistä, ja kuoli ähkyyn 20 vuotiaana.
ee. Alma varsin mukava enimmäkseen harrastehevosen virkaa toimittanut pienhevonen. 140cm korkea suokki starttasi muutamissa kilpailuissa omistajansa seurassa, mutta pääosin keskittyi kasvattamaan varsoja ja käymään omistajansa kanssa erillaisissa tapahtumissa normaalin elelyn lisäksi. Alma oli pitäjän hyväkäytöksisin hevonen, ja se tunnettiin siitä, ettei se koskaan ollut potkaissut ketään. Alma kuoli rauhaisasti omassa kodissa 27 vuoden iässä.
s. 01.07.2012, t. Steekin Rimellys e. Hertta Rouva
s. 07.06.2013, t. K.B. Huhupuhe e. Pajun Tuhkimo
s. 07.06.2013, r. P.O. Vikarasti e. Pajun Tuhkimo
s. 26.05.2013, t. Maanan Linelli e. Linetti
s. 06.06.2013, o. Hurmiksen Ristiretki e. Kesäheila
s. 25.01.2013, o. Riihikorven Peikko e. Järvien Lesä
s. 09.05.2014, t. Hymnin Raisa ERJ-I, YLA1, SLA-I, KTK-III e. Ruuti-Neiti
s. 06.03.2014, t. Hupilan Wiljariina e. Tiuran Wilhelmiina
s. 20.01.2013, o. Leilein Priimari KTK-II e. Praameatar
s. 00.00.0000, o. Silkkilän Riepottaja e. Helgan Henna
s. 10.06.2013, t. Hupilan Tarinatuokio KTK-III e. Unen Tarina
s. 19.07.2013, o. Demonin Haiku e. Wohveli
ii. Nappisilmä oli erittäin komea pienhevosherra, jolla tosiaan oli aikamoiset nappisilmät. Se sulatti usean tuomarin sydämmet ja saavuttikin Muotovalio-arvonimen alta aikayksikön. Tummanpunarautias komistus kilpaili myös erilaisissa ratsastusluokissa, niin esteillä kuin koulussakin. Ori oli luonteeltaan oikea herrasmies, mutta tammoja ei edes Nappi voinut vastustaa. Ori nukkui pois rauhallisesti omalla laitumellaan 30 vuoden iässä.
ie. Herttuatar oli koulutamma henkeen ja vereen. Se kilpaili useissa Helppo A ja Vaativa B luokissa menestyksekkäästi. Se ja omistaja kiersivät myös erillaisissa näyttelyissä, ihan suhteellisen hyvällä menestyksellä. Herttuatar oli luonteeltaan joskus hankalaksikin heittytyvä erittäin tempperamenttinen ja dramaattinen suomenpienhevonen. Se sai mukavan määrän jälkeläisiä jalostusurallaan, ja vaihtoi omistajaa vain kahdesti, kasvattajalta uuteen kotiin varsana. Viimeiset elinvuotensa hän vietti omistajalla jolla oli ollut varsasta saakka. Herttuatar lopetettiin vanhuuden vaivojen takia 32 vuotiaan kunnioitettavassa iässä.
e. Anelmiina on erittäin pieni jopa pienhevoseksi, mutta sitäkin mukavampi. Se ei osoittanut koskaan äkäisyyden merkkejä, eikä vielä tänäkään päivänä ole potkaissut ketään ihmistä. Se oli erityisesti kouluhevonen, mutta kilpaili myös esteluokissa, tosin vain 50cm korkeudessa, onhan tamma vain 140cm korkea itsekkin. Anelmiina periyttää jälkeläisilleen mukavaa luonnetta, ei niinkään mitään kamalaa kisakapasiteettiä. Tamma vaikuttaa tällä hetkellä jalostukseen kasvattajallaan Lahdessa, ja tähän mennessä tamma on saaut yhteensä 4 tammavarsaa sekä 3 orivarsaa.
ei. Lurjustelija, täysikokoinen suomenhevosori, oli varsinaisesti juuri sellainen kuin nimestä käy ilmi. Se ei ollut ilkeä, mutta oikea jekkukuningas. Jokapäivälle oli oma jekkunsa ja hoitajilla alkoivat hiuksetkin jo harmaantua siinä rytinässä kun Lurjus lähti lipettiin avoimesta karsinan ovesta. Ori kilpaili esteratsastuksessa satunnaisesti sijoittuen, mutta pääosin oli Lurjus näyttelyhevonen. Se saikin varsin hienoja tuloksia ja hänet kantakirjattiin 2 palkinnolla. Ori jätti jälkeensä 8 jälkeläistä, ja kuoli ähkyyn 20 vuotiaana.
ee. Alma varsin mukava enimmäkseen harrastehevosen virkaa toimittanut pienhevonen. 140cm korkea suokki starttasi muutamissa kilpailuissa omistajansa seurassa, mutta pääosin keskittyi kasvattamaan varsoja ja käymään omistajansa kanssa erillaisissa tapahtumissa normaalin elelyn lisäksi. Alma oli pitäjän hyväkäytöksisin hevonen, ja se tunnettiin siitä, ettei se koskaan ollut potkaissut ketään. Alma kuoli rauhaisasti omassa kodissa 27 vuoden iässä.
s. 01.07.2012, t. Steekin Rimellys e. Hertta Rouva
s. 07.06.2013, t. K.B. Huhupuhe e. Pajun Tuhkimo
s. 07.06.2013, r. P.O. Vikarasti e. Pajun Tuhkimo
s. 26.05.2013, t. Maanan Linelli e. Linetti
s. 06.06.2013, o. Hurmiksen Ristiretki e. Kesäheila
s. 25.01.2013, o. Riihikorven Peikko e. Järvien Lesä
s. 09.05.2014, t. Hymnin Raisa ERJ-I, YLA1, SLA-I, KTK-III e. Ruuti-Neiti
s. 06.03.2014, t. Hupilan Wiljariina e. Tiuran Wilhelmiina
s. 20.01.2013, o. Leilein Priimari KTK-II e. Praameatar
s. 00.00.0000, o. Silkkilän Riepottaja e. Helgan Henna
s. 10.06.2013, t. Hupilan Tarinatuokio KTK-III e. Unen Tarina
s. 19.07.2013, o. Demonin Haiku e. Wohveli
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset kouluratsastuskilpailut (60 sijoitusta)
23.09.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/50 25.09.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/50 27.09.2011 KRJ - Kutsu, helppo C - 4/50 29.09.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 6/50 29.09.2011 KRJ - Kutsu, helppo C - 7/50 29.09.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 6/50 30.09.2011 KRJ - Kutsu, helppo C - 3/50 14.10.2011 KRJ - Kutsu, helppo C - 7/50 16.10.2011 KRJ - Kutsu, helppo C - 4/50 18.10.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 1/50 10.11.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 7/50 13.11.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 3/50 23.11.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/33 25.11.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 3/33 30.11.2011 KRJ - Kutsu, helppo C - 1/100 02.11.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 1/100 04.12.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 2/50 06.12.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 6/50 13.12.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 3/40 15.12.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 3/40 16.12.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/40 19.12.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/40 22.12.2011 KRJ - Kutsu, helppo B - 1/40 03.01.2012 KRJ - Kutsu, helppo C - 4/100 23.01.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 3/40 24.01.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/40 25.01.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 1/40 26.01.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/40 27.01.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 1/30 28.01.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 1/30 |
28.01.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 2/40 04.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 7/50 06.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 6/50 06.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 7/50 06.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/50 08.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/50 08.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/60 08.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 3/40 09.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 2/50 10.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/40 11.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 7/50 11.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/40 12.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 2/60 13.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 7/60 13.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/60 13.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/60 14.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/50 17.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/50 18.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/50 18.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 8/100 19.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/40 21.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 2/40 23.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 2/40 24.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/60 26.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 4/40 26.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 2/40 26.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 5/40 26.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 3/60 27.02.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 1/40 02.03.2012 KRJ - Kutsu, helppo B - 1/60 |
ERJ:n alaiset esteratsastuskilpailut (31 sijoitusta)
08.10.2011 ERJ - Kutsu, 50cm - 3/60 03.11.2011 ERJ - Kutsu, 60cm - 2/50 05.11.2011 ERJ - Kutsu, 60cm - 4/25 21.11.2011 ERJ - Kutsu, 70cm - 7/60 21.11.2011 ERJ - Kutsu, 50cm - 5/60 21.11.2011 ERJ - Kutsu, 70cm - 3/48 24.11.2011 ERJ - Kutsu, 60cm - 2/27 23.12.2011 ERJ - Kutsu, 60cm - 1/40 31.12.2011 ERJ - Kutsu, 70cm - 2/50 15.01.2012 ERJ - Kutsu, 60cm - 4/50 19.01.2012 ERJ - Kutsu, 60cm - 5/50 20.01.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 4/40 22.01.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 7/50 23.01.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 3/40 03.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 4/50 03.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 2/40 07.02.2012 ERJ - Kutsu, 60cm - 4/30 08.02.2012 ERJ - Kutsu, 60cm - 4/30 10.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 5/30 10.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 4/40 11.02.2012 ERJ - Kutsu, 60cm - 3/30 11.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 3/30 13.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 2/50 17.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 1/50 18.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 1/100 23.02.2012 ERJ - Kutsu, 60cm - 3/39 03.03.2012 ERJ - Kutsu, 60cm - 2/50 05.02.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 4/36 07.03.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 1/60 08.03.2012 ERJ - Kutsu, 60cm - 4/40 16.03.2012 ERJ - Kutsu, 70cm - 3/50 |
17.05.2013 NJ - Hupilan Suomenhevoset - KUMA, JS
16.09.2011 NJ - Katvusto - LKV2, irtoSERT, JS (pt. Peppi S.)
17.10.2011 NJ - Aavan Suomenhevoset - JS
24.10.2011 NJ - Aavan Suomenhevoset - LKV5, JS
28.11.2011 NJ - Taikakuun Kartano - KUMA, JS
VSR Tilaisuudet
05.10.2011 VSR - Rotunäyttely - III-palk. (tuomari Anette N.)
05.10.2011 VSR - Ikäryhmäkilpailun ensimmäinen osakilpailu - 3+3+6=12p = 13/14
05.01.2012 - VSR - Rotunäyttely - II-palk. (tuom. Ansku)
16.09.2011 NJ - Katvusto - LKV2, irtoSERT, JS (pt. Peppi S.)
17.10.2011 NJ - Aavan Suomenhevoset - JS
24.10.2011 NJ - Aavan Suomenhevoset - LKV5, JS
28.11.2011 NJ - Taikakuun Kartano - KUMA, JS
VSR Tilaisuudet
05.10.2011 VSR - Rotunäyttely - III-palk. (tuomari Anette N.)
05.10.2011 VSR - Ikäryhmäkilpailun ensimmäinen osakilpailu - 3+3+6=12p = 13/14
05.01.2012 - VSR - Rotunäyttely - II-palk. (tuom. Ansku)
Päiväkirja
Kouluvalmennus, valmentajana Pöpi
Pitkästä aikaa pääsi "vanhus" valmennukseen. Tällä kertaa istutin ratsuni selkään Oonan, sillä tallin uuden omistajan olisi hyvä saada tuntumaa myös Repellä ratsastamiseen. Ratsukko sai verrytellä omatoimisesti. Repe oli tosi energinen alkuun, mikä ei ollut ihme. Ori oli ollut vähemmällä liikunnalla aivan liian kauan. Katselin kiinnostuneena kuinka Oona ravasi suomenpienhevosella voltteja ja erillaisia ratsastusradan teitä. Muutamaan otteeseen Repe yritti nostaa laukkaa, mutta Oona teki taitavasti puolipidätteitä tuntiessaan orin kuumuvan. Noin viidentoista minuutin ravi ja käyntipätkien jälkeen pyysin ratsukolta pohkeenväistöä. Ori oli tänään mukavan vetreä, mutta hetken jouduttiin työstämään takapään käyttöä. Kun koko hevonen teki harmonisesti töitä yhdessä, pohkeenväistö näytti minun silmääni oikein hyvältä. Seuraavaksi sai ratsukko ottaa laukanvaihtoja. Laukka nostettiin C kirjaimesta, ja heti ensimmäisellä yrittämällä ratsukko sai kaksi puhdasta laukanvaihtoa. Repe oli tosi mukavan näköinen, askeleet olivat lennokkaat ja vetreät eikä ongelmia oikein näkynyt. Lopputunnista ratsukko sai vielä riehua vapaassa harjoituslaukassa. Risteri pidensi askeltaan kuin käskystä, ja sai kerrankin hiukan riehua. Ratsastajakin tuntui olevan tyytyväinen suoritukseen, joten annoin Oonalle ja Repelle luvan loppuverryttelyyn.
26.05.2013
Repen varsat ovat osoittaneet pärjäävänsä aivan yhtä hyvin kuin isänsäkkin, ja en voi kuin ihastella upean orini varsakatrasta. Erityisesti kuvankaunis Linelli on jäänyt mieleeni. Surullista tosin on se, että yksikään varsoista ei kummoisemmin ole ollut isänsä peilikuva, toivottavasti suomenhevoseni ehtii saada senkin varsan vielä joskus. Mutta jos varsat ovat hyviä, niin itse isä on erinomainen! Repe on saavuttanut Toukokuun tilaisuudessa 25.5 YLA-2 palkinnon, ja saa näin uuden merkinnän ansioluetteloonsa. Hyvä Repe! Seuraavaksi tähtäämme Kantakirjaan ja mahdollisesti varsa-arvosteluun.
30.4.2013
Tulokset tulleet, ja poika onkin nyt sitten virallisesti SLA-II. Aletaankin sitten seuraavaksi osallistumaan kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin ja juhlallisuuksiin, jotta saadaan pojalle myös näyttelymenestystä.
Komemmentit voitte lukaista täällä
1.4.2013
Poteekohan omistaja nyt ramppikuumetta? Laatuarvosteluun enään muutamia päiviä, joten yritinpäs hukuttaa jännityksen työntekoon. Heräsin aamulla auringonvaloon, ja katselin hymyillen ikkunastani ulos. Siellä se oli, pieni talli ja tarhoissa 4 ihanaa suomenhevosta. Risterin karva hohteli kun se häntä korkealla ravasi tarhassa. Jukkis viereisessä tarhassa söi heiniään, ja tytöt kauempana torkkuivat fleeceloimissaan. Tämä se oli elämää. Puin tallivaatteet päälle, ja nappasin hupparin mukaan varmuuden vuoksi. Sisällä tallissa oli tyhjää, joten laitoin valot päälle ja otin talikon ja kottikärryt esille. Kiertelin karsinoissa, poimien lantakikkareet kottikärryihin, yleisen puhtauden ylläpitääkseni. Homma hoitui nopeasti, sillä juuri illalla olin ne puhdistanut ja sisareni oli siirtänyt hevoset tarhoihin heti aamusta. Lähdin tarhoille, aikomuksenani ottaa Repe talutukseen ja mennä maastoon. Repen tarhalle saavuttuani, otin riimunnarun tolpasta, ja kutsuin oria. Tottelevaisena poikana se ravasi luokseni kiltisti ja antoi minun riimuttaa hänet. Lähdin taluttamaan oria talliin, silitellen tuon kiiltävän punaista karvaa. Tallissa kiinnitin hevosen käytävälle ja hain tuon harjat. Ori rapsutti selkääni kun kumarruin nostamaan pölyharjaa, "Höpsä Repe, nyt turpa pois" puoliksi komensin ja puoliksi nauroin. Harjasin oria rauhassa, pitkin vedoin, kunnes punaisestaa karvasta oli lähes kaikki pölyt poistettu. Sitten puhdistin kaviot kivistä ja laitoin hänelle riimun takaisin päälle. Laitoin lämpimän fleeceloimen Repen selkään, kiinnitin soljet ja lähdin taluttamaan hevosta pihamaalle.
Linnut visersivät kun astelimme kohti metsäpolkua. Repe oli kuuliaisena ja valppaana kulkemaan, ja käveli rauhallisesti vierelläni. Roikotin riimunnarua löysemmällä, sillä herra ei ollut vikuroivaa sorttia. Käännyimme pienemmälle polulle, ja pyysin oria ravaamaan vierelläni. Hetken hölkkäyksen jälkeen olin itse aivan puhki, joten käännyimme pikkutieltä takaisin tallille.
31.3.2013
Risteri oli tänään vireällä päällä, joten päätinpä napata satulan ja suitset, ja mennä kunnon maastolenkille päästelemään höyryjä. Hoitotoimenpiteet sujuivat ilman häiriötä, ja kohta jo ravailimmekin kohti metsäpolkua. Risterin kaviot narisivat viimeisien lumien päällä, ja hevosen harja hulmusi. Sää oli mukavan leuto, ja päivä aurinkoisen valoisa. Kevät sai Repenkin iloitsemaan, sillä sainhan minä kokea pienet ilopukit siinä kun nostin ravin. Maaseudulla oli itseasiassa vain yksi huono puoli, harvoin lenkillä törmää ihmisiin. Tällä kertaa minulla kävi tuuri, sillä Maarit, jolla oli parin kilsan päässä pieni ratsutalli, sattui ratsastamaan omalla hevosellaan Caspianilla meitä vastaan. Maarit kutsui meidät käväisemään Vaaralassa, joten käännyimme risteyksestä oikealle kohti Maaritin tallia. Risteri meni heti tekemään tuttavuutta Caspianiin, reippaaseen puoliveriruunaan joka olikin jo tuttu meille. Ratsujen kaviot kopisivat hiekalla, ratsastaessamme kohti Vaaralaa. Kun tallirakennukset tulivat näkyviin, jalkauduimme ja taluttelimme ratsujamme pihamaalla. Sitten pääsi Risteri tarhaamaan yhteen varatarhoista, kun me menimme sisälle juttelemaan.
9.3.2013
Tänään saapuessani tallille, neljä upeaa suomenhevostani hörähtelivät odottavasti. Jaettuani aamuheinät kaikille, valitsin satulahuoneesta Repen varusteet ja astelin punertavan oriini luo. Repellä oli ilmeisesti hellyyskohtaus päällä, sillä orii yritti koko ajan kerjätä herkkuja ja hörähdellä kainalooni. Kun taluttelin Repeä kentälle, mietin yhteisiä hetkiämme. Ori ei ollut ollut minulla kauaa, mutta meille oli kehittynyt jo vahva side. Kokosin muutamia esteitä kentälle ja nousin Repen selkään. Ohjasin herran uralle missä käppäilimme kunnon alkuverryttelyt ja sitten suunnanvaihdon. Ensimmäisellä esteellä Repeä piti hiukan herätellä raipalla, se taisi olla vielä hiukan unenpöpperössä. Toinen este kaarteineen onnistui silti mahtavalla Repe tyylillä. Hyppäsimme vielä muutamia esteitä, minkä jälkeen aloimme lopetella. Talliin taluttaessa oli Repen ihan pakko hiukan hirnahtaa Lawralle, joka tarhasi ulkopuolella. Onneksi ei sen enempää, sillä Lawra teki kyllä eleillään selväksi ettei kaivannut Repeä siihen ahdistelemaan. Harjaus sujui peruskivasti, ja yhdessä vaiheessa oli ori nukahtaa pystyyn, lieniköhän väsynyt treenin jäljiltä. Nyt pitäs olla tarkkana ettei lupsahda kunto kun kilpailutus on loppunut.
8.3.2013
Me aateltiin että mentäs kuukauden päästä SLA:n laattiksiin, sillä kahessa päivässä me ei kyllä saada tarpeeksi pisteitä kasaan. Käytiin koulua treenaamassa ja Repe vaikuttaa tosi kivalta vielä eläkkeelläkin. Tai eihän se vanha oo, mutta me aateltiin lopetella kisaus mitä se edellisessä kodissa harrasti ja keskittyä varsoihin ja sellaseen rennompaan. Hevosen harja hulmuili hyvin ja pientä pilkettä näkyi silmäkulmassa. Käänsin hevosen lävistäjälle ja vaihdoin suuntaa. Sitten aloitimme volttityöskentelyn ja laukannostot. Repe pani ensin hiukan vastaan, mutta pienen jörötyksen jälkeen suostui kääntymään voltille. Repe alkoi kulkea hienosti muodossa ja sain pidettyä sen tuntumalla. Annoin laukkapohjetta ja ori lähti keinuvaan laukkaan. Käänsin orin toisellekkin ympyrälle ja sitten hidastin harjoitusravista käyntiin. Taputin oria kiitokseksi, ja annoin tuon levätä hetken lepokäynneissä. Sitten suunnittelin kokeilevani orilla pohkeenväistöä ja lisättyä käyntiä. Aloitimme väistöllä, minkä Repe tietenkin on aina hallinnut. Annoin orille pohjetta ja otin ohjat tuntumalle, hevonen lähti askeltamaan kuuliaisesti eteenpäin. Käänsin orin hetken kuluttua uralta, ja annoin pohkeenväistöavut. Suoristin hevosta hiukan, jottei se näyttäisi aivan kamalalta. Sitten istuin selässä, välillä kannustaen oria parempaan väistöön. Väistön jälkeen ravasimme hetken minkä jälkeen hidastin ja pyysin lisättyä käyntiä. Alussa Repe lähti raviin, mutta toisella yrittämällä askel venyi juuri sopivasti. Tähän päätin lopettaa koulutreenin, joten annoin orille taas pitkät ohjat, missä kävelytin tuota.
6.3.2013
Risterin kanssa käytiin rennolla lenkillä maastossa. Lumi narskui kavioiden alla ja me saatiin kerrankin nauttia rauhassa luonnosta. Kannustin orin laukkaan, ja nautimme yhdessä luonnon äänistä. Kuukausi enään, sitten lähtisi poika laatuarvosteluunsa. Mietin hymyssä suin orin mahdollista menestystä siellä. Tämä kevät ja kesä olisi pyhitetty näyttelylle, ja tavoitteissa olisi VIR MVA CH arvonimi, tietenkin. Risteri heitti päätään ja vähän ilopukkiakin pukkasi sitten perään. Naurahdin ja hidastin ravin kautta käyntiin. Ori haisteli ilmaa kiinnostuneena, lieneeköhän kiimaisia tammoja lähistöllä? Tulimme risteykseen josta pääsisi kääntymään maastoesteradalle. Taputin oria kaulaan, ja se tajusi minne oltiin menossa, innostuipa nostamaan laukan tosi kivasti. Ensimmäisellä esteellä oli Repe innokas, ja pieni puunrunko ylittyi kuin vettä vain. Jatkoimme laukkaa seuraavalle maastoesteelle, ja suoritimme loppuenlopuksi koko radan iloisesti hymyillen. Käännyimme takaisin ja annoin orin kävellä pitkin ohjin tallille. Sisareni oli tullut tänään liikuttamaan Lawraa, joten hän ratsasti kentällä haastavaa tammaa. Vilkutin ratskolle ja jalkauduin Repen selästä. Lähdin taluttamaan punarautiasta talliin, iloisesti hyräillen. Sisällä ei ollut ketään, sillä Jukkis ja Ralli olivat molemmat ulkona tarhaamassa. Olisi tarkoituksena viedä Repekin sinne, kunhan saisin sen hoidettua. Riisuin käytävällä orilta varusteet, vein ne satulahuoneeseen, ja harjasin sitten pölyharjalla turhat liat turkista. Hikiviilalla poistin hiet orista ja sitten puhdistin vielä kaviotkin kaupan päälle. Sittenpä sai Repe päähänsä riimun ja selkäänsä loimen, kun lähdin viemään oria tarhaan.
Kouluvalmennus, valmentaja Kiiu
Tällä kertaa parivaljakko tuli kouluvalmennukseen. Pöpi oli taivutellut jo Repeä. Repe oli virkeä, joten päätin laittaa kunnon treenit sille. Mutta eka ravia, ravissa ympyröitä ja kahdeksikkoa. Tee kahdeksikkoa ja mene koottua ravia aina kun vaihdat suuntaa, se näyttää ryntäävän siitä ja vetää ohjat käsistä. Sitten seuraava tehtävä, kun he olivat päässeet ympyrälle. Nosta laukka ympyrän ulkokaaren keskellä. Jatka laukkaa uraa pitkin ja vaihda raviin tee pohkeenväistöä ravissa, ja nosta siitä suoraa laukka. Tee täällä sama, jatka sitä vähän aikaa, että se sujuu kunnolla. Pohkeenväistöä herra ei halunnut mennä vaan kaahasi pohkeen läpi. Kokeilit toisessa päässä uudestaan, mutta siellä Repe pelkäsi lintuja, jotka lähtivät lentoon. Seuraavalla kokeilu kerralla Repe meni upeasti pohkeenväistön ja kehuin sinua, ja sinä Repeä. Teitte vielä pari kertaa onnistuneesti. Sitten vastalaukan nosto. Aluksi se meni oikein hyvin, mutta Repe vaihtoi liian aikaisin laukan. Mutta ei se vielä valmennuksessa haittaa. Sitten jatkoitte rennommin ravissa. Kello oli mennyt sitä vauhtia, että täytyy mennä ruokkimaan ponit. Joten valmennuskin loppui siihen, he saivat tehä ravit ja käynnit rauhassa loppuun. Minä lähdin maneesista, ja he jäivät tekemään loppukäyntejä.
Kouluvalmennus, valmentaja Joe
Tänään meillä olisi luvassa rento valmennus, tehtäisiin ihan perusjuttuja. Huomasin teidän olevan Repen kanssa jo täyttä vauhtia lämmittelemässä, kun saavuin itse kentälle. Olin tyytyväinen oma-aloitteisuuteesi ja kehuinkin sinua heti. Orin ravi oli rennon letkeää, joten pyysin sinua kokoamaan ohjat ja tekemään pääty-ympyrän kohdilla aina muutamat voltit. Voltit onnistuivat hienosti ja Repe totteli kuuliaisesti jokaista pyyntöäsi. Sitten päätin, että olisi aika ottaa puolikas kenttä käyttöön ja tehdä jokaisen sivun keskelle pysähdys ja peruuttaa viisi askelta. Repe totteli hienosti pysähtymiskäskyä, mutta peruutuksessa oli hieman parantamisen varaa, sillä kahdella ensimmäisellä kierroksella mentiin lähes joka pysähdyksellä muutama askel liikaa. Opetin sinua laskemaan askeleita, ja kun pääsit juoneen kiinni, niin johan sujui peruutukset loistavasti. Hienoa! Laukkatyöskentely sai tänään olla suht rauhallista, hieman nostoja käynnistä ja ravista, voltteja ja pysähdyksiä. Volteissa oli hieman ongelmia, sillä Repe olisi halunnut vain laukata suoraan eikä turhaan tehdä ylimääräisiä ympyröitä, mutta kun neuvoin sinua istumaan kunnolla ja päättäväisesti käyttämään pohkeitasi, niin sait orin tottelemaan ja vauhtiakin hieman hitaammaksi. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa, jotta kaikille jäisi hyvä mieli. Kun minä lähdin, jäit vielä jäähdyttelemään Repeä itsenäisesti kentälle. Oli ilovalmentaa teitä!
Estevalmennus, valmenaja Kiiu
Sain valmennettavaksi pitkästä aikaa suomenhevosen, oikeastaan pienhevosen. Onneksi olin jättänyt edellisistä valmennuksista esteet maneesiin. Laskin vähän jumppasarjaa ja yhtä pystyä. Aloititte lämmittelemällä, laitoin heille puomeja sivuille. Menitte ravissa ja laukassa puomeja ja ristikoita. Repen jalat menivät välillä sekaisin, muutta se haitannut orhia. Hyppäsitte pystyjä, joita olin laskenut. Vaihdoitte suuntaan ja teitte saman toiseen suuntaan. Nostin pystyjä ja laskin okseria. Tulitte jumppasarjan kaksi kertaa. Vaihdoitte ttas suunnan ja tulitte jumppasarjan toisesta suunnasta. Nostin jumppasarjan esteitä ja tulitte samasta suunnasta sen. Vaihdoitte taas suuntaa ja tulitte toisesta suunnasta esteet. Mutta ei mennytkään miten Pöpi suunnitteli, vaan Repe heitti Pöpi alas ja Pöpi tipautti okserin puomin. No takaisin selkään vaan. Kokeilitte uudestaan ja taas Pöpi lensi alas, mietin että mikä siinä on kun Repe ei hyppää. Pöpi selkään ja uudestaan kokeilemaan ja sitten se meni, koska minulla oli raippa kädessä ja pelottelin Repeä. Emme enään ollut jumppasarjan kimpussa, vaan vaihdoitte pystyihin ja okseriin. Kerroin Pöpille radan, jonka se meni molemmista suunnista kaksi kertaa. Juttelimme jumppasarjasta, kun Pöpi hiljensi Repen käyntiin. Mietimme, että mikä siinä oli ja se oli varmaan pelottavat koristeet. Pöpi tuli selästä alas ja kävilimme ylös. Pöpi otti Repen satulan pois selästä ja vei Repen traileriin. Juttelimme vielä semn jälkeen kouluvalmennuksien ajasta. Sitten he kurvasivat pois pihasta
Estevalmennus, valmentaja Nizza
Raahauduin maneesille rankan työpäiväni jälkeen. Nyt yksi valmennus ja pääsisin kotiin. Avasin maneesin oven ja erotin heti valmennettavani kahden hevosen joukosta. Kimo puoliverinen ja tämän omistaja, jotka minut huomatessaan kaikkosivat maneesista, ja komea rautias suomenpienhevosori. Pöpi oli verryttelemässä jo oria, kun aloin kasaamaan esteitä. Olin ihmeen kaupalla hullaantunut erikoisesteisiin, joten päätin toki piinata Pöpiä ja Repeäkin niillä. Kasasin pikaisesti kolme estettä. Pysty, jonka ylimmälle puomille asettelin mukanani tuodun satulahuovan, okserin, jonka alle työnsin kirkkaan oransseja tötteröitä ja joka hevosen kauhun, vesiesteen. Kun Pöpi oli verrytellyt orin ja siirtynyt jo kävelemään, selostin tehtävän pointin Pöpille. Hetken päästä aloitimme. Ensimmäisenä olin ajatellut tavallisen pystyn, jotta tietäisin, miten ori hyppää. Kiskaisin siis pystyn päältä satulahuovan pois ja mitoitin esteen 50 cm korkeaksi. Luvan saatuaan parivaljakko lähestyi hallitusti esteelle ja ylittivät sen vaivatta. Päätin siis nostaa esteen 10cm korkeammaksi, joka ei sekään tuottanut tuskaa Pöpille ja super-Repelle, joten laitoin huovan esteen päälle. Repe oli selvästi nähnyt samanlaisen esteen aiemminkin ja lisäsi vain ilmavaroja esteellä. Päätin, että olisi aika siirtyä okseriin, joka tuskin tulisi olemaan yhtään sen vaikeampi orille ja sen ratsastajalle. Ja oikeassa olin. 60cm korkea okseri ylittyi leikiten, eikä edes yksi jouhi hipaissut puomia. Pyysin Pöpiä toistamaan Repen kanssa okserin vielä muutaman kerran, jonka jälkeen edessä olisi vesieste. Pöpi ei ollut aivan varma, oliko orhi ylittänyt aiemmin vesiestettä, joten annoimme sen tutustua ensin esteeseen. Hetken nuuhkimisen jälkeen annoin Pöpille viime hetken neuvot. Lähestyminen oli hyvä ja tasaisen varma, mutta juuri ennen estettä Repe heittäytyi sivuun. Uusinta yrityksellä Pöpi sai kun saikin orin yli esteestä ja muutaman hyppy kerran jälkeen este oli kuin tavallinen pysty. Käskin Pöpiä kehumaan oria paljon ja tekemään pitkän loppuverryttelyn. Itse kasasin esteet pois ja lähdin.
Kouluvalmennus, valmentajana Pöpi
Tänään valmensin sisartani Sonjaa ja Risteriä. Oli kiintoisa nähdä miten ori toimi muilla ratsastajilla. Valmennus alkoi käynnillä, ja Repe oli ihan yhtä rauhallinen kuin aina. Sonja ratsasti varmoin liikkein ja istui orin selässä kuin olisi syntynyt sinne. Ensimmäiset minuutit sujuivat varsin mallikkaasti ja Repe totteli apuja oikein hyvin. Alkulämmittelyt kestivät hiukan yli kaksikymmentä minuuttia, sillä Repe tuntui liikkuvan hyvin niihin aikoihin. Ori heitteli innoissaan päätään kun Sonja antoi sen ravata. Sonjan ryhti karisi hiukan kun Repe nosti tönköttävän ravinsa. Hetken kuluttua oli sisareni kuitenkin sisäistänyt askelluksen ja istui taas satulassa itsevarman oloisena. Siihen väliin pyysin ratsukolta pohkeenväistöä. Sonja ohjasi Repen päättäväisesti ulos uralta, antoi tarkat avut ja sai Repen hienoon pohkeenväistöön. Jouduin huomauttamaan hiukan siitä, että ori olisi voinut olla hiukkasen suorempana. Seuraavaksi oli vuorossa harjoituslaukkaa. Repe lähti iloisena hurjastelusta tahdikkaaseen laukkaan, ja Sonja antoi oikeanlaisia apuja jotta laukka pysyisi yllä. Sisareni tuli näemmä hyvin toimeen hevoseni kanssa. Valmennuksen viimeinen tehtävä oli varsin simppeli, nimittäin lisätty käynti. Joillain hevosillani oli ongelmia pysyä käynnissä, mutta Repe suoritti sen yleensä helposti. Niin kävi tälläkin kertaa. Sonja antoi päättäväiset avut, ja Repe totteli ratsastajaansa kuuliaisesti kuin koiranpentu. Lisäyksissä piti alussa olla tarkkana, sillä kerran oli Repe jo nostamassa ravia, mutta orin tajuttua idean, sujui liike hyvin. Lisätyn käynnin jälkeen annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyyn.
Estevalmennus, valmentajana Janica
Kun Pöpi talutti Repen maneesiin, olin ihan mykistynyt. Repe oli upeampi kuin osasin odottaakkaan. Menin saman tien miksaamaan estevälejä ja korkeuksia. Samaan aikaan pyysin Pöpiä verryttelemään ensin Repeä ravissa ja käynnissä. Viisi minuuttia verryteltyään kehotin Pöpiä vaihtamaan suunnan. Ratsukko teki mallikkaan kokorataleikkaan, ja vielä kunnon ravilisäyksellä. Jonkin ajan kuluttua pyysin verryttelyyn myös laukkaa. Repen laukka pyöri hyvin, ja se näytti olevan eteenpäin pyrkivää. Sitten pyysin Pöpiä hyppäämään vielä ennen kuin aloittaisimme varsinaisen valmennuksen. Verkkaesteeksi määräsin toisella pitkällä sivulla olevan noin 50 cm korkean pystyn. Repe hyppäsi sen hyvin molempiin suuntiin. Sitten kehotin Pöpiä antamaan hetkeksi Repelle pitkät ohjat ja kerroin radan jota alkaisimme harjoittelemaan. Ensin toisella pitkällä sivulla oleva 3 esteen ristikko jumppasarja, sitten toiselta pitkältä sivulta 50 cm pysty, sen jälkeen kokorataleikkaalta 60 cm tasa okseri ja toiselta kokorataleikkaa linjalta 50 cm ja 55 cm korkeudella olevista puomeista kasattu nousuokseri. Pöpi keräsi ohjat, ja aloitti hyppäämisen. Repen laukka pyöri hyvin, ja ratsukon suoritusta oli mukava katsoa. Ratsukko hyppäsi radan kolmesti, kunnes kohotin molemmat okserit 70 cm tasaoksereiksi, ja käskin Pöpiä hyppäämään vain lävistäjälinjoja. Pöpi teki työtä käskettyä, ja suoritti Repen kanssa tehtävän mainosti. Kun Pöpi oli hypännyt kummankin lävistäjän 3, totesin, että olisi varmaan hyvä aika lopetella. Sitten Pöpi rupesi loppuverryttelemään Repeä.
Kommentti: Repe oli tasainen ja varma hyppääjä, joka suoritti tehtävät hyvin. Pöpi sen sijaan osaa ratsastaa pehmeällä mutta hyvällä ohjastuntumalla, joka on hyvä taito osata, kun esteet kasvavat. Valmennus sujui hyvin, ja tätä ratsukkoa oli mukava valmentaa.
Kouluvalmennus, valmentajana Sussu
Toistamiseen saavun valmentamaan Pöpin hevosta Risteriä. Aloitamme valmennuksen normaalisti käyntitehtävillä. Ensin Pöpi saa taivutella hevostaan volteilla ja muilla kiemuroilla. Repe liikkuu reippaasti, mutta aavistuksen verran kankeasti. Joidenkin ympyröiden jälkeen ori liikkuu jo vetreämmin. Ratsukko siirtyy raviin ja kehotan heidät ravaamaan kolmikaarista kiemurauraa. Risteri on kankean oloinen ja ravi vaikuttaa tönköltä. Kehotan Pöpiä ajamaan oria hieman reippaammin eteen ja Repe saakin askeleihinsa vauhtia ja letkeyttä. Kehaisen heitä nopeasti ja vaihdamme tehtävää. Ratsukko siirtyy kahdeksikolle niin, että muuten kahdeksikko mennään ravissa, mutta molempiin päätyihin tehdään laukkaympyrä. Alkuun Repe säheltää todella paljon, mutta laukkakin alkaa sujua varsin hyvin heti kun ori jaksaa keskittyä. Tämän tehtävän jälkeen otamme vielä loivaa kiemurauraa harjoitusravissa. Sen jälkeen lopettelemmekin jo valmennuksen ja kehun ratsukon yhteistyökykyä.
Estevalmennus valmentajana Sussu
Aloittelimme valmennuksen normaaleilla alkuverryttelyillä. Pöpi ja Repe saivat mennä alkuverkat melko itsenäisesti, sillä väliin kun kokoan itse 4esteen sarjan uran sisäpuolelle hieman kaarevalle uralle. Esteet ovat jumppasarjana, joten menemme niitä ympyrällä. Ensin ratsukko tulee sarjan rauhallisessa laukassa. Repe tulee sarjalle hieman liian pitkässä laukassa, mutta seuraavalla yrityksellä Pöpi ennakoi paremmin ja saa Repenkin kuulolle. Esteet ovat vasta ristikoita, mutta nostan ne 40cm pystyiksi. Repe hyppää esteet vauhdilla ja hyvällä tekniikalla. Kehotan Pöpiä tulemaan sarjan vielä toisesta suunnasta ja nostan esteitä sitten taas jonkin verran. Loppujen lopuksi esteet ovat jo 60cm. Repe hyppää esteet hienosti, mutta otamme sitten yhden esteen vielä hieman korkeammaksi. Siirrän kaksi tolppaa keskemmälle ja nostan puomin kannakkeille. Este on 70cm korkea. Ensimmäisellä yrityksellä Repe vetää puomin alas mukanaan, mutta seuraava yritys menee paremmin. Lopetamme valmennuksen siihen ja annan Pöpin ja Repen tehdä loppuverkat itse sillä väliin kun siivoan esteet maneesin sivulle.
Pitkästä aikaa pääsi "vanhus" valmennukseen. Tällä kertaa istutin ratsuni selkään Oonan, sillä tallin uuden omistajan olisi hyvä saada tuntumaa myös Repellä ratsastamiseen. Ratsukko sai verrytellä omatoimisesti. Repe oli tosi energinen alkuun, mikä ei ollut ihme. Ori oli ollut vähemmällä liikunnalla aivan liian kauan. Katselin kiinnostuneena kuinka Oona ravasi suomenpienhevosella voltteja ja erillaisia ratsastusradan teitä. Muutamaan otteeseen Repe yritti nostaa laukkaa, mutta Oona teki taitavasti puolipidätteitä tuntiessaan orin kuumuvan. Noin viidentoista minuutin ravi ja käyntipätkien jälkeen pyysin ratsukolta pohkeenväistöä. Ori oli tänään mukavan vetreä, mutta hetken jouduttiin työstämään takapään käyttöä. Kun koko hevonen teki harmonisesti töitä yhdessä, pohkeenväistö näytti minun silmääni oikein hyvältä. Seuraavaksi sai ratsukko ottaa laukanvaihtoja. Laukka nostettiin C kirjaimesta, ja heti ensimmäisellä yrittämällä ratsukko sai kaksi puhdasta laukanvaihtoa. Repe oli tosi mukavan näköinen, askeleet olivat lennokkaat ja vetreät eikä ongelmia oikein näkynyt. Lopputunnista ratsukko sai vielä riehua vapaassa harjoituslaukassa. Risteri pidensi askeltaan kuin käskystä, ja sai kerrankin hiukan riehua. Ratsastajakin tuntui olevan tyytyväinen suoritukseen, joten annoin Oonalle ja Repelle luvan loppuverryttelyyn.
26.05.2013
Repen varsat ovat osoittaneet pärjäävänsä aivan yhtä hyvin kuin isänsäkkin, ja en voi kuin ihastella upean orini varsakatrasta. Erityisesti kuvankaunis Linelli on jäänyt mieleeni. Surullista tosin on se, että yksikään varsoista ei kummoisemmin ole ollut isänsä peilikuva, toivottavasti suomenhevoseni ehtii saada senkin varsan vielä joskus. Mutta jos varsat ovat hyviä, niin itse isä on erinomainen! Repe on saavuttanut Toukokuun tilaisuudessa 25.5 YLA-2 palkinnon, ja saa näin uuden merkinnän ansioluetteloonsa. Hyvä Repe! Seuraavaksi tähtäämme Kantakirjaan ja mahdollisesti varsa-arvosteluun.
30.4.2013
Tulokset tulleet, ja poika onkin nyt sitten virallisesti SLA-II. Aletaankin sitten seuraavaksi osallistumaan kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin ja juhlallisuuksiin, jotta saadaan pojalle myös näyttelymenestystä.
Komemmentit voitte lukaista täällä
1.4.2013
Poteekohan omistaja nyt ramppikuumetta? Laatuarvosteluun enään muutamia päiviä, joten yritinpäs hukuttaa jännityksen työntekoon. Heräsin aamulla auringonvaloon, ja katselin hymyillen ikkunastani ulos. Siellä se oli, pieni talli ja tarhoissa 4 ihanaa suomenhevosta. Risterin karva hohteli kun se häntä korkealla ravasi tarhassa. Jukkis viereisessä tarhassa söi heiniään, ja tytöt kauempana torkkuivat fleeceloimissaan. Tämä se oli elämää. Puin tallivaatteet päälle, ja nappasin hupparin mukaan varmuuden vuoksi. Sisällä tallissa oli tyhjää, joten laitoin valot päälle ja otin talikon ja kottikärryt esille. Kiertelin karsinoissa, poimien lantakikkareet kottikärryihin, yleisen puhtauden ylläpitääkseni. Homma hoitui nopeasti, sillä juuri illalla olin ne puhdistanut ja sisareni oli siirtänyt hevoset tarhoihin heti aamusta. Lähdin tarhoille, aikomuksenani ottaa Repe talutukseen ja mennä maastoon. Repen tarhalle saavuttuani, otin riimunnarun tolpasta, ja kutsuin oria. Tottelevaisena poikana se ravasi luokseni kiltisti ja antoi minun riimuttaa hänet. Lähdin taluttamaan oria talliin, silitellen tuon kiiltävän punaista karvaa. Tallissa kiinnitin hevosen käytävälle ja hain tuon harjat. Ori rapsutti selkääni kun kumarruin nostamaan pölyharjaa, "Höpsä Repe, nyt turpa pois" puoliksi komensin ja puoliksi nauroin. Harjasin oria rauhassa, pitkin vedoin, kunnes punaisestaa karvasta oli lähes kaikki pölyt poistettu. Sitten puhdistin kaviot kivistä ja laitoin hänelle riimun takaisin päälle. Laitoin lämpimän fleeceloimen Repen selkään, kiinnitin soljet ja lähdin taluttamaan hevosta pihamaalle.
Linnut visersivät kun astelimme kohti metsäpolkua. Repe oli kuuliaisena ja valppaana kulkemaan, ja käveli rauhallisesti vierelläni. Roikotin riimunnarua löysemmällä, sillä herra ei ollut vikuroivaa sorttia. Käännyimme pienemmälle polulle, ja pyysin oria ravaamaan vierelläni. Hetken hölkkäyksen jälkeen olin itse aivan puhki, joten käännyimme pikkutieltä takaisin tallille.
31.3.2013
Risteri oli tänään vireällä päällä, joten päätinpä napata satulan ja suitset, ja mennä kunnon maastolenkille päästelemään höyryjä. Hoitotoimenpiteet sujuivat ilman häiriötä, ja kohta jo ravailimmekin kohti metsäpolkua. Risterin kaviot narisivat viimeisien lumien päällä, ja hevosen harja hulmusi. Sää oli mukavan leuto, ja päivä aurinkoisen valoisa. Kevät sai Repenkin iloitsemaan, sillä sainhan minä kokea pienet ilopukit siinä kun nostin ravin. Maaseudulla oli itseasiassa vain yksi huono puoli, harvoin lenkillä törmää ihmisiin. Tällä kertaa minulla kävi tuuri, sillä Maarit, jolla oli parin kilsan päässä pieni ratsutalli, sattui ratsastamaan omalla hevosellaan Caspianilla meitä vastaan. Maarit kutsui meidät käväisemään Vaaralassa, joten käännyimme risteyksestä oikealle kohti Maaritin tallia. Risteri meni heti tekemään tuttavuutta Caspianiin, reippaaseen puoliveriruunaan joka olikin jo tuttu meille. Ratsujen kaviot kopisivat hiekalla, ratsastaessamme kohti Vaaralaa. Kun tallirakennukset tulivat näkyviin, jalkauduimme ja taluttelimme ratsujamme pihamaalla. Sitten pääsi Risteri tarhaamaan yhteen varatarhoista, kun me menimme sisälle juttelemaan.
9.3.2013
Tänään saapuessani tallille, neljä upeaa suomenhevostani hörähtelivät odottavasti. Jaettuani aamuheinät kaikille, valitsin satulahuoneesta Repen varusteet ja astelin punertavan oriini luo. Repellä oli ilmeisesti hellyyskohtaus päällä, sillä orii yritti koko ajan kerjätä herkkuja ja hörähdellä kainalooni. Kun taluttelin Repeä kentälle, mietin yhteisiä hetkiämme. Ori ei ollut ollut minulla kauaa, mutta meille oli kehittynyt jo vahva side. Kokosin muutamia esteitä kentälle ja nousin Repen selkään. Ohjasin herran uralle missä käppäilimme kunnon alkuverryttelyt ja sitten suunnanvaihdon. Ensimmäisellä esteellä Repeä piti hiukan herätellä raipalla, se taisi olla vielä hiukan unenpöpperössä. Toinen este kaarteineen onnistui silti mahtavalla Repe tyylillä. Hyppäsimme vielä muutamia esteitä, minkä jälkeen aloimme lopetella. Talliin taluttaessa oli Repen ihan pakko hiukan hirnahtaa Lawralle, joka tarhasi ulkopuolella. Onneksi ei sen enempää, sillä Lawra teki kyllä eleillään selväksi ettei kaivannut Repeä siihen ahdistelemaan. Harjaus sujui peruskivasti, ja yhdessä vaiheessa oli ori nukahtaa pystyyn, lieniköhän väsynyt treenin jäljiltä. Nyt pitäs olla tarkkana ettei lupsahda kunto kun kilpailutus on loppunut.
8.3.2013
Me aateltiin että mentäs kuukauden päästä SLA:n laattiksiin, sillä kahessa päivässä me ei kyllä saada tarpeeksi pisteitä kasaan. Käytiin koulua treenaamassa ja Repe vaikuttaa tosi kivalta vielä eläkkeelläkin. Tai eihän se vanha oo, mutta me aateltiin lopetella kisaus mitä se edellisessä kodissa harrasti ja keskittyä varsoihin ja sellaseen rennompaan. Hevosen harja hulmuili hyvin ja pientä pilkettä näkyi silmäkulmassa. Käänsin hevosen lävistäjälle ja vaihdoin suuntaa. Sitten aloitimme volttityöskentelyn ja laukannostot. Repe pani ensin hiukan vastaan, mutta pienen jörötyksen jälkeen suostui kääntymään voltille. Repe alkoi kulkea hienosti muodossa ja sain pidettyä sen tuntumalla. Annoin laukkapohjetta ja ori lähti keinuvaan laukkaan. Käänsin orin toisellekkin ympyrälle ja sitten hidastin harjoitusravista käyntiin. Taputin oria kiitokseksi, ja annoin tuon levätä hetken lepokäynneissä. Sitten suunnittelin kokeilevani orilla pohkeenväistöä ja lisättyä käyntiä. Aloitimme väistöllä, minkä Repe tietenkin on aina hallinnut. Annoin orille pohjetta ja otin ohjat tuntumalle, hevonen lähti askeltamaan kuuliaisesti eteenpäin. Käänsin orin hetken kuluttua uralta, ja annoin pohkeenväistöavut. Suoristin hevosta hiukan, jottei se näyttäisi aivan kamalalta. Sitten istuin selässä, välillä kannustaen oria parempaan väistöön. Väistön jälkeen ravasimme hetken minkä jälkeen hidastin ja pyysin lisättyä käyntiä. Alussa Repe lähti raviin, mutta toisella yrittämällä askel venyi juuri sopivasti. Tähän päätin lopettaa koulutreenin, joten annoin orille taas pitkät ohjat, missä kävelytin tuota.
6.3.2013
Risterin kanssa käytiin rennolla lenkillä maastossa. Lumi narskui kavioiden alla ja me saatiin kerrankin nauttia rauhassa luonnosta. Kannustin orin laukkaan, ja nautimme yhdessä luonnon äänistä. Kuukausi enään, sitten lähtisi poika laatuarvosteluunsa. Mietin hymyssä suin orin mahdollista menestystä siellä. Tämä kevät ja kesä olisi pyhitetty näyttelylle, ja tavoitteissa olisi VIR MVA CH arvonimi, tietenkin. Risteri heitti päätään ja vähän ilopukkiakin pukkasi sitten perään. Naurahdin ja hidastin ravin kautta käyntiin. Ori haisteli ilmaa kiinnostuneena, lieneeköhän kiimaisia tammoja lähistöllä? Tulimme risteykseen josta pääsisi kääntymään maastoesteradalle. Taputin oria kaulaan, ja se tajusi minne oltiin menossa, innostuipa nostamaan laukan tosi kivasti. Ensimmäisellä esteellä oli Repe innokas, ja pieni puunrunko ylittyi kuin vettä vain. Jatkoimme laukkaa seuraavalle maastoesteelle, ja suoritimme loppuenlopuksi koko radan iloisesti hymyillen. Käännyimme takaisin ja annoin orin kävellä pitkin ohjin tallille. Sisareni oli tullut tänään liikuttamaan Lawraa, joten hän ratsasti kentällä haastavaa tammaa. Vilkutin ratskolle ja jalkauduin Repen selästä. Lähdin taluttamaan punarautiasta talliin, iloisesti hyräillen. Sisällä ei ollut ketään, sillä Jukkis ja Ralli olivat molemmat ulkona tarhaamassa. Olisi tarkoituksena viedä Repekin sinne, kunhan saisin sen hoidettua. Riisuin käytävällä orilta varusteet, vein ne satulahuoneeseen, ja harjasin sitten pölyharjalla turhat liat turkista. Hikiviilalla poistin hiet orista ja sitten puhdistin vielä kaviotkin kaupan päälle. Sittenpä sai Repe päähänsä riimun ja selkäänsä loimen, kun lähdin viemään oria tarhaan.
Kouluvalmennus, valmentaja Kiiu
Tällä kertaa parivaljakko tuli kouluvalmennukseen. Pöpi oli taivutellut jo Repeä. Repe oli virkeä, joten päätin laittaa kunnon treenit sille. Mutta eka ravia, ravissa ympyröitä ja kahdeksikkoa. Tee kahdeksikkoa ja mene koottua ravia aina kun vaihdat suuntaa, se näyttää ryntäävän siitä ja vetää ohjat käsistä. Sitten seuraava tehtävä, kun he olivat päässeet ympyrälle. Nosta laukka ympyrän ulkokaaren keskellä. Jatka laukkaa uraa pitkin ja vaihda raviin tee pohkeenväistöä ravissa, ja nosta siitä suoraa laukka. Tee täällä sama, jatka sitä vähän aikaa, että se sujuu kunnolla. Pohkeenväistöä herra ei halunnut mennä vaan kaahasi pohkeen läpi. Kokeilit toisessa päässä uudestaan, mutta siellä Repe pelkäsi lintuja, jotka lähtivät lentoon. Seuraavalla kokeilu kerralla Repe meni upeasti pohkeenväistön ja kehuin sinua, ja sinä Repeä. Teitte vielä pari kertaa onnistuneesti. Sitten vastalaukan nosto. Aluksi se meni oikein hyvin, mutta Repe vaihtoi liian aikaisin laukan. Mutta ei se vielä valmennuksessa haittaa. Sitten jatkoitte rennommin ravissa. Kello oli mennyt sitä vauhtia, että täytyy mennä ruokkimaan ponit. Joten valmennuskin loppui siihen, he saivat tehä ravit ja käynnit rauhassa loppuun. Minä lähdin maneesista, ja he jäivät tekemään loppukäyntejä.
Kouluvalmennus, valmentaja Joe
Tänään meillä olisi luvassa rento valmennus, tehtäisiin ihan perusjuttuja. Huomasin teidän olevan Repen kanssa jo täyttä vauhtia lämmittelemässä, kun saavuin itse kentälle. Olin tyytyväinen oma-aloitteisuuteesi ja kehuinkin sinua heti. Orin ravi oli rennon letkeää, joten pyysin sinua kokoamaan ohjat ja tekemään pääty-ympyrän kohdilla aina muutamat voltit. Voltit onnistuivat hienosti ja Repe totteli kuuliaisesti jokaista pyyntöäsi. Sitten päätin, että olisi aika ottaa puolikas kenttä käyttöön ja tehdä jokaisen sivun keskelle pysähdys ja peruuttaa viisi askelta. Repe totteli hienosti pysähtymiskäskyä, mutta peruutuksessa oli hieman parantamisen varaa, sillä kahdella ensimmäisellä kierroksella mentiin lähes joka pysähdyksellä muutama askel liikaa. Opetin sinua laskemaan askeleita, ja kun pääsit juoneen kiinni, niin johan sujui peruutukset loistavasti. Hienoa! Laukkatyöskentely sai tänään olla suht rauhallista, hieman nostoja käynnistä ja ravista, voltteja ja pysähdyksiä. Volteissa oli hieman ongelmia, sillä Repe olisi halunnut vain laukata suoraan eikä turhaan tehdä ylimääräisiä ympyröitä, mutta kun neuvoin sinua istumaan kunnolla ja päättäväisesti käyttämään pohkeitasi, niin sait orin tottelemaan ja vauhtiakin hieman hitaammaksi. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa, jotta kaikille jäisi hyvä mieli. Kun minä lähdin, jäit vielä jäähdyttelemään Repeä itsenäisesti kentälle. Oli ilovalmentaa teitä!
Estevalmennus, valmenaja Kiiu
Sain valmennettavaksi pitkästä aikaa suomenhevosen, oikeastaan pienhevosen. Onneksi olin jättänyt edellisistä valmennuksista esteet maneesiin. Laskin vähän jumppasarjaa ja yhtä pystyä. Aloititte lämmittelemällä, laitoin heille puomeja sivuille. Menitte ravissa ja laukassa puomeja ja ristikoita. Repen jalat menivät välillä sekaisin, muutta se haitannut orhia. Hyppäsitte pystyjä, joita olin laskenut. Vaihdoitte suuntaan ja teitte saman toiseen suuntaan. Nostin pystyjä ja laskin okseria. Tulitte jumppasarjan kaksi kertaa. Vaihdoitte ttas suunnan ja tulitte jumppasarjan toisesta suunnasta. Nostin jumppasarjan esteitä ja tulitte samasta suunnasta sen. Vaihdoitte taas suuntaa ja tulitte toisesta suunnasta esteet. Mutta ei mennytkään miten Pöpi suunnitteli, vaan Repe heitti Pöpi alas ja Pöpi tipautti okserin puomin. No takaisin selkään vaan. Kokeilitte uudestaan ja taas Pöpi lensi alas, mietin että mikä siinä on kun Repe ei hyppää. Pöpi selkään ja uudestaan kokeilemaan ja sitten se meni, koska minulla oli raippa kädessä ja pelottelin Repeä. Emme enään ollut jumppasarjan kimpussa, vaan vaihdoitte pystyihin ja okseriin. Kerroin Pöpille radan, jonka se meni molemmista suunnista kaksi kertaa. Juttelimme jumppasarjasta, kun Pöpi hiljensi Repen käyntiin. Mietimme, että mikä siinä oli ja se oli varmaan pelottavat koristeet. Pöpi tuli selästä alas ja kävilimme ylös. Pöpi otti Repen satulan pois selästä ja vei Repen traileriin. Juttelimme vielä semn jälkeen kouluvalmennuksien ajasta. Sitten he kurvasivat pois pihasta
Estevalmennus, valmentaja Nizza
Raahauduin maneesille rankan työpäiväni jälkeen. Nyt yksi valmennus ja pääsisin kotiin. Avasin maneesin oven ja erotin heti valmennettavani kahden hevosen joukosta. Kimo puoliverinen ja tämän omistaja, jotka minut huomatessaan kaikkosivat maneesista, ja komea rautias suomenpienhevosori. Pöpi oli verryttelemässä jo oria, kun aloin kasaamaan esteitä. Olin ihmeen kaupalla hullaantunut erikoisesteisiin, joten päätin toki piinata Pöpiä ja Repeäkin niillä. Kasasin pikaisesti kolme estettä. Pysty, jonka ylimmälle puomille asettelin mukanani tuodun satulahuovan, okserin, jonka alle työnsin kirkkaan oransseja tötteröitä ja joka hevosen kauhun, vesiesteen. Kun Pöpi oli verrytellyt orin ja siirtynyt jo kävelemään, selostin tehtävän pointin Pöpille. Hetken päästä aloitimme. Ensimmäisenä olin ajatellut tavallisen pystyn, jotta tietäisin, miten ori hyppää. Kiskaisin siis pystyn päältä satulahuovan pois ja mitoitin esteen 50 cm korkeaksi. Luvan saatuaan parivaljakko lähestyi hallitusti esteelle ja ylittivät sen vaivatta. Päätin siis nostaa esteen 10cm korkeammaksi, joka ei sekään tuottanut tuskaa Pöpille ja super-Repelle, joten laitoin huovan esteen päälle. Repe oli selvästi nähnyt samanlaisen esteen aiemminkin ja lisäsi vain ilmavaroja esteellä. Päätin, että olisi aika siirtyä okseriin, joka tuskin tulisi olemaan yhtään sen vaikeampi orille ja sen ratsastajalle. Ja oikeassa olin. 60cm korkea okseri ylittyi leikiten, eikä edes yksi jouhi hipaissut puomia. Pyysin Pöpiä toistamaan Repen kanssa okserin vielä muutaman kerran, jonka jälkeen edessä olisi vesieste. Pöpi ei ollut aivan varma, oliko orhi ylittänyt aiemmin vesiestettä, joten annoimme sen tutustua ensin esteeseen. Hetken nuuhkimisen jälkeen annoin Pöpille viime hetken neuvot. Lähestyminen oli hyvä ja tasaisen varma, mutta juuri ennen estettä Repe heittäytyi sivuun. Uusinta yrityksellä Pöpi sai kun saikin orin yli esteestä ja muutaman hyppy kerran jälkeen este oli kuin tavallinen pysty. Käskin Pöpiä kehumaan oria paljon ja tekemään pitkän loppuverryttelyn. Itse kasasin esteet pois ja lähdin.
Kouluvalmennus, valmentajana Pöpi
Tänään valmensin sisartani Sonjaa ja Risteriä. Oli kiintoisa nähdä miten ori toimi muilla ratsastajilla. Valmennus alkoi käynnillä, ja Repe oli ihan yhtä rauhallinen kuin aina. Sonja ratsasti varmoin liikkein ja istui orin selässä kuin olisi syntynyt sinne. Ensimmäiset minuutit sujuivat varsin mallikkaasti ja Repe totteli apuja oikein hyvin. Alkulämmittelyt kestivät hiukan yli kaksikymmentä minuuttia, sillä Repe tuntui liikkuvan hyvin niihin aikoihin. Ori heitteli innoissaan päätään kun Sonja antoi sen ravata. Sonjan ryhti karisi hiukan kun Repe nosti tönköttävän ravinsa. Hetken kuluttua oli sisareni kuitenkin sisäistänyt askelluksen ja istui taas satulassa itsevarman oloisena. Siihen väliin pyysin ratsukolta pohkeenväistöä. Sonja ohjasi Repen päättäväisesti ulos uralta, antoi tarkat avut ja sai Repen hienoon pohkeenväistöön. Jouduin huomauttamaan hiukan siitä, että ori olisi voinut olla hiukkasen suorempana. Seuraavaksi oli vuorossa harjoituslaukkaa. Repe lähti iloisena hurjastelusta tahdikkaaseen laukkaan, ja Sonja antoi oikeanlaisia apuja jotta laukka pysyisi yllä. Sisareni tuli näemmä hyvin toimeen hevoseni kanssa. Valmennuksen viimeinen tehtävä oli varsin simppeli, nimittäin lisätty käynti. Joillain hevosillani oli ongelmia pysyä käynnissä, mutta Repe suoritti sen yleensä helposti. Niin kävi tälläkin kertaa. Sonja antoi päättäväiset avut, ja Repe totteli ratsastajaansa kuuliaisesti kuin koiranpentu. Lisäyksissä piti alussa olla tarkkana, sillä kerran oli Repe jo nostamassa ravia, mutta orin tajuttua idean, sujui liike hyvin. Lisätyn käynnin jälkeen annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyyn.
Estevalmennus, valmentajana Janica
Kun Pöpi talutti Repen maneesiin, olin ihan mykistynyt. Repe oli upeampi kuin osasin odottaakkaan. Menin saman tien miksaamaan estevälejä ja korkeuksia. Samaan aikaan pyysin Pöpiä verryttelemään ensin Repeä ravissa ja käynnissä. Viisi minuuttia verryteltyään kehotin Pöpiä vaihtamaan suunnan. Ratsukko teki mallikkaan kokorataleikkaan, ja vielä kunnon ravilisäyksellä. Jonkin ajan kuluttua pyysin verryttelyyn myös laukkaa. Repen laukka pyöri hyvin, ja se näytti olevan eteenpäin pyrkivää. Sitten pyysin Pöpiä hyppäämään vielä ennen kuin aloittaisimme varsinaisen valmennuksen. Verkkaesteeksi määräsin toisella pitkällä sivulla olevan noin 50 cm korkean pystyn. Repe hyppäsi sen hyvin molempiin suuntiin. Sitten kehotin Pöpiä antamaan hetkeksi Repelle pitkät ohjat ja kerroin radan jota alkaisimme harjoittelemaan. Ensin toisella pitkällä sivulla oleva 3 esteen ristikko jumppasarja, sitten toiselta pitkältä sivulta 50 cm pysty, sen jälkeen kokorataleikkaalta 60 cm tasa okseri ja toiselta kokorataleikkaa linjalta 50 cm ja 55 cm korkeudella olevista puomeista kasattu nousuokseri. Pöpi keräsi ohjat, ja aloitti hyppäämisen. Repen laukka pyöri hyvin, ja ratsukon suoritusta oli mukava katsoa. Ratsukko hyppäsi radan kolmesti, kunnes kohotin molemmat okserit 70 cm tasaoksereiksi, ja käskin Pöpiä hyppäämään vain lävistäjälinjoja. Pöpi teki työtä käskettyä, ja suoritti Repen kanssa tehtävän mainosti. Kun Pöpi oli hypännyt kummankin lävistäjän 3, totesin, että olisi varmaan hyvä aika lopetella. Sitten Pöpi rupesi loppuverryttelemään Repeä.
Kommentti: Repe oli tasainen ja varma hyppääjä, joka suoritti tehtävät hyvin. Pöpi sen sijaan osaa ratsastaa pehmeällä mutta hyvällä ohjastuntumalla, joka on hyvä taito osata, kun esteet kasvavat. Valmennus sujui hyvin, ja tätä ratsukkoa oli mukava valmentaa.
Kouluvalmennus, valmentajana Sussu
Toistamiseen saavun valmentamaan Pöpin hevosta Risteriä. Aloitamme valmennuksen normaalisti käyntitehtävillä. Ensin Pöpi saa taivutella hevostaan volteilla ja muilla kiemuroilla. Repe liikkuu reippaasti, mutta aavistuksen verran kankeasti. Joidenkin ympyröiden jälkeen ori liikkuu jo vetreämmin. Ratsukko siirtyy raviin ja kehotan heidät ravaamaan kolmikaarista kiemurauraa. Risteri on kankean oloinen ja ravi vaikuttaa tönköltä. Kehotan Pöpiä ajamaan oria hieman reippaammin eteen ja Repe saakin askeleihinsa vauhtia ja letkeyttä. Kehaisen heitä nopeasti ja vaihdamme tehtävää. Ratsukko siirtyy kahdeksikolle niin, että muuten kahdeksikko mennään ravissa, mutta molempiin päätyihin tehdään laukkaympyrä. Alkuun Repe säheltää todella paljon, mutta laukkakin alkaa sujua varsin hyvin heti kun ori jaksaa keskittyä. Tämän tehtävän jälkeen otamme vielä loivaa kiemurauraa harjoitusravissa. Sen jälkeen lopettelemmekin jo valmennuksen ja kehun ratsukon yhteistyökykyä.
Estevalmennus valmentajana Sussu
Aloittelimme valmennuksen normaaleilla alkuverryttelyillä. Pöpi ja Repe saivat mennä alkuverkat melko itsenäisesti, sillä väliin kun kokoan itse 4esteen sarjan uran sisäpuolelle hieman kaarevalle uralle. Esteet ovat jumppasarjana, joten menemme niitä ympyrällä. Ensin ratsukko tulee sarjan rauhallisessa laukassa. Repe tulee sarjalle hieman liian pitkässä laukassa, mutta seuraavalla yrityksellä Pöpi ennakoi paremmin ja saa Repenkin kuulolle. Esteet ovat vasta ristikoita, mutta nostan ne 40cm pystyiksi. Repe hyppää esteet vauhdilla ja hyvällä tekniikalla. Kehotan Pöpiä tulemaan sarjan vielä toisesta suunnasta ja nostan esteitä sitten taas jonkin verran. Loppujen lopuksi esteet ovat jo 60cm. Repe hyppää esteet hienosti, mutta otamme sitten yhden esteen vielä hieman korkeammaksi. Siirrän kaksi tolppaa keskemmälle ja nostan puomin kannakkeille. Este on 70cm korkea. Ensimmäisellä yrityksellä Repe vetää puomin alas mukanaan, mutta seuraava yritys menee paremmin. Lopetamme valmennuksen siihen ja annan Pöpin ja Repen tehdä loppuverkat itse sillä väliin kun siivoan esteet maneesin sivulle.
Rakennekuva (C) Moona P. (yksinoikeudella!)